?

Log in

No account? Create an account

Edellinen

Oct. 30th, 2012

Kesä tuli ja meni. Palasin Suomeen, aloitin työt, syyskuun alussa harjoittelun ja kohta on sekin mennyt. Käsityöt ovat jääneet valitettavasti vähemmälle, vaikka kaikenlaista nysväystä on tullut harjoitettua.

Ropeconin pukunäytöksestä sain vihdoin hienon tunnelmakuvan tästä uudesta perusmekostani. Siitä kiitos Tuomas Puikkoselle. Kirjoittamani mekko-ohje on myös saanut paljon kiitosta. Hyvä kuulla, että siitä on ollut apua.

Lokakuussa olin pitkästä aikaa larppaamassa, ja koska pelissä oli viikinkiteema ja oma olkainhameeni on odottanut pitkään valmistumista, ilmoittauduin peliin vähän puku edellä. Hopeoituja solkianikaan en ollut aiemmin päässyt käyttämään, kun se kolttu puuttui. Periaatteessa pelin pukuohje oli enemmän muinaissuomi- kuin skandinaavishenkinen, mutta olkoon. Onhan vaippahame helpompi tehdä, jossei peliin proppeja ole, mutta mielestäni myös proppien saaminen kuntoon ennen peliä on sellainen arvo, että kannattaa tehdä mielummin se omaan kaappiin sopiva mekko kuin täysin peliin sopiva.


Alla on vanhempi perusmekkoni. Lautanauhakoristeita tai vyötä en ehtinyt tehdä, mutta parempi jättää jotain ensi kerraksikin. Vois ehkä tehdä jotain tuolle ryppyhelmallekin.

Olkainhame on tehty kahdesta suorakulmiosta, vyötäröltä lähtevät sivukiilat. Olisin voinut tehdä reilusti leveämmät kiilat, etukiiloja en uskaltanut laittaa kun pikaisesti googlaamissani koltuissa ei yleensä niitä ollut. Viikinkivaatteita on löytynyt todella vähän, ja käsittääkseni olkainhameistakin on säilyneet lähinnä soljet ja yläreuna. Kukaan ei ole siis ihan varma, minkälaisesta mekosta on kyse. Toisaalta myös vähän lyhyemmässä (hah!) hameessa pelkät sivukiilatkin riittävät helman leventämiseen niin, että siinä pystyy kävelemään.

Peli oli ihan mainio, hahmo ei ollut vain pukuuni sopiva vaan myös äärimmäisen hauska pelattava. Kovinkaan julkisesti pelin tapahtumista ei ehkä kannata puhua, mutta hahmoni parannustaidot tulivat kyllä kovasti tarpeeseen. Lisäksi saatiin vähän poliittista kähmintää, järjestetty avioliitto ja kevyttä lannisterointia, if you know what I mean.

Iltapuhteiksi olen vihdoin ottanut nämä langat ja niistä on jo melkein syntynyt villatakki. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Saa nähdä, kuinka paljon takki päästää väriä, sillä neuloessa sitä jää kyllä käsiin aika paljon. Samaa vaikutusta en huomannut neuloessani kanervanvihreää lankaa, mutta siinä nyt oli kyseessä ihan eri lanka. Muistaakseni värjäysprosessi ei edellisistä eronnut, mutta ehkä sipulinkuoriväri tarttuu huonommin. Tai langassa on joku käsittely. Tai jotain.