You are viewing paholaisentyota

Edellinen | Seuraava

Juhlamekkoja

hatuttaa
Elokuun alussa minulla oli aika valtaisa ompeluprojekti ja muutama muukin projekti. Tässä kuitenkin kuvat kolmesta mekosta. Yhdestäkään ei ole työkuvia eikä oikein muutakaan dokumentointia, sillä kuten todettu, minulla oli aivan järjetön kiire. Välillä sitä jälkikäteen ihmettelee, miten on oikein pystynyt.

Pikkuprinsessa

Tässä kuvassa nyt sitten näkyy, kuka olen. Toisaalta tykkään tästä niin paljon, että tämä on nykyään oletuskuvanani sekä Irc-galleriassa että Facebookissa. Eli naaman poistaminen tästä ei mitenkään estäisi tunnistamistani, varsinkin kun tätä taitavat lukea lähinnä tutut.

Tässä, olkaa hyvä, historiatieteen yo 21 v.



Asu on kolmiosainen, siihen kuuluu paita harmaata pellavaa ja kaulus puuvillaa, korsettitoppi mustaa farkkua sekä täyskellohame jotain mahdollisimman halpaa ja hyvinlaskeutuvaa sekoitekangasta.



Vaikka puku näyttää mielestäni todella hyvältä, oli minulla kuitenkin niin kiire saada se valmiiksi etten ole siihen oikein tyytyväinen. Musta korsetti on hieman liian iso ja se on kuvassa ommeltu päälle. Sitä tarvitsee kiristää ja tehdä siihen joku kiinnitys. Ajattelin julmasti leikata selästä auki ja pistää siihen vetoketjun. Niin Disneykin olisi tehnyt. Saumoihin on ommeltu rigileneluut, ystäväni ei-historiallisissa puvuissa. Lisäksi tarvitsen tuohon alushameen jonka helmassa on pitsi, koska se niin monta kertaa elokuvassakin vilahtaa. Käytin paitaan harmaata pellavaa, jota minulla oli varastossa, mutta sitä oli sittenkin aivan liian vähän. Paita on kireä ja siitä taisi joku sauma päivän aikana irvistääkin, vaikkei kovin pahasti. Lisäksi en ole täysin tyytyväinen hihoihin, niiden pitäisi olla leveämmät ja pidemmät. Kaulus sentään onnistui suhteellisen hyvin, vaikka sovelsin kaavan päästäni ja leikkasin lakanakankaasta. Puvussa on niskassa halkio, joka jää hiusten alle piiloon. Ja tietysti hakaneulalla kiinni.

Eli siinä vaiheessa, kun keväällä pidämme Disney-illan ja pukeudumme teemaan sopivasti, täytyy tuolle tehdä jotakin. Mutta kahden päivän projektiksi varsin suloinen, omasta mielestäni ainakin. Pidin tuota päälläni Ropeconissa lauantai-iltapäivän. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös sininen tanssiaismekko. Toisaalta Disney-juhlapuvuista olen aina pitänyt kaikista eniten Bellen kultaisesta mekosta. Se ei toisaalta kullanvärisenä oikein sovellu vaaleille hiuksilleni, ellei mekon väriä sitten taita rusehtavaan. Mietin myös vuosia sitten vanhojentanssipuvukseni Bellen mekkoa sinivalkoisella värityksellä, pohja yönsininen, koristeet valkoisia. Idea kiehtoo minua edelleen joskus. Jotta saa nähdä. Samalla tosin kiehtoo myös mielikuva miehenpuolikkaasta Hirviön asussa pitkine ruskeine hiuksineen...




Ei sitä nyt ihan vielä tarvitse kasvaa aikuiseksi.

Pitsimekko

Edellä mainittu miehenpuolikas lähti elokuun alussa puoleksi vuodeksi Roomaan (ja Sienaan ja Ateenaan :P), ja viimeisenä iltana oli suunnitelmissa käydä Näsinneulassa syömässä. Mekko kuitenkin puuttui. Iltapuku olisi liian juhlava, niitä kaapista löytyi pari, mutta coctail-mekolle oli tarve. Varsinkin, kun olin kuullut, että Uppsalassa kaikenlaisille juhlamekoille on käyttöä. Täällä sitseille pukukoodina on yleensä tumma puku eli naiselle nätti polvipituinen mekko (vaihtareille ja ekavuotisille sallitaan kuitenkin vähän löysempikin koodi). Kuitenkin odotan innolla marraskuun alun syystanssiaisia, johon asuna tietysti frakki. Mistä iltapuku, kääk, kun minulla ei ole täällä ompelukonettakaan? Olen tosin miettinyt tämän pitsimekon helman pidentämistä niin että se kävisi iltapuvusta. Mutta katsellaan.

Tein mekon noin viikossa niin, että olin päivisin 8 tuntia töissä ja tietysti vielä viimeisen viikon halusin viettää mahdollisimman paljon rakkaani kanssa. En oikein tiedä, miten se onnistui, kun puku tosiaan oli yllätys. Paljon sai aikaan niinä muutamina tunteina joina töistä päästyäni "kävin kotona syömässä" ennen kuin lähdin viettämään iltaa ystäviemme kanssa. Ja yhden omien ystävieni kanssa viettämäni illan käytin puvun ompeluun. Helmaa käännettiin työpäivän aikana ja silitys tapahtui puoli tuntia ennen kuin mekko piti vetää päälle. Tällainen se kuitenkin sitten on:



Alkuperäinen suunnitelma oli nostaa pitsiosan helma ylös toiselta sivulta että pitsin helma laskeutuisi vinottain. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa testata suunnitelman toimivuutta ja päädyin leikkaamaan pitsin samalla kaavalla kuin vuorikankaan. Mekon kaavana käytin äärimmäisen kätevää ylioppilastoppini kaavaa, jonka helman pidensin ja levensin. Sitä on tullut tehtyä viime aikoina suhteellisen paljon. Ylioppilastopin kaavan löysin pukua tehdessäni Suuresta käsityölehdestä. Siinä on neljä kaavanosaa, etu-, etusivu-, takasivu- ja takakappale. Yksinkertainen ja toimiva. Tältä se näyttää sinisestä silkistä ommeltuna:



Sekä yo-puvun että pitsimekon alla on myös korsetti, ensimmäinen onnistunut korsettini, tuttu ja turvallinen kuin vanha ystävä. Päällinen on pellavaa ja sisällä tietysti metalliluut. Kuten kuvistakin näkee, korsetti on kuitenkin vähän lyhyt. Tietty housutkin aiheuttavat jenkkakahvojen muodostumisen. Kaavana on Simplicity 9769:n korsetti, ja kaavapaketti muutenkin on ollut kätevä. Hyvät kaavat, hyvät ohjeet. Samalla korsetinkaavalla varsin rintava siskoni sai myös hyvän tuen oman vanhojentanssipukunsa alle. Tuota ei tarvitse juurikaan muotoilla päälle.

Korsettia varten tilasin Vena Cava Designista korsettipaketin, jossa oli kaava, luut, plansetti, nyöri ja sirkat. Voin muutenkin suositella kauppaa, ainakin silloin kaksi vuotta sitten olin erittäin tyytyväinen heidän palveluunsa ja hyviä kokemuksia olen muiltakin kuullut. Käännyn varmaankin heidän puoleensa, jos keväällä alkaa syyhyttää uuden korsetin teko.





Ja viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä...

Kukkamekko

Siitä piti tulla valkoinen yksiolkaiminen scifi-kesämekko. Ystäväni lähestyi minua jo alkukesästä (?) ajatuksella, että tekisin hänelle mekon Ropeconin tanssiaisiin. Kuitenkin Tampereen Eurokankaassa ihastuimme tähän siniseen, ohueen kukkakankaaseen. Päätimme siis tehdä hänelle sinisen kukkamekon tanssiaisia varten. Ja koska Ropeconin teemana oli tänä vuonna tulevaisuus, päätimme kokeilla, kuinka pitkälle käsitteen "kukkamekko" rajoja voi venyttää.



Mekon alla omistajan oma musta korsetti. Kyllä, musta. Hyvä vuorikangas.

Kaava on muokattu eräästä Suuren käsityölehden kotelomekon kaavasta. Päällinen on siis ohutta kukkakangasta, alla tavallista vaaleansinistä vuorisatiinia. Vuori on kiinni päälikankaassa kainaloista sekä napituksesta ja varsin hyvin tuntui pysyvän. Mietin, josko se olisi pitänyt kiinnittää edestä muutamalla pistolla, ja mahdollistahan se on vieläkin, mutta tuossa kankaassa näkyy aivan kaikki. Kukkakangasta ommellessa ja etenkin leikatessa meinasi mennä hermo, kun se oli niin liukasta ja pyrki koko ajan pöydältä alas tai valumaan ties minne. Lisäksi pienimmätkin pistot näkyvät siinä, joten olin hieman nihkeä pistämään niitä mekon etumukseen. Kädentiet käänsin käsin kankaasta leikatun alavaran kanssa (virhe!) ja minusta tuntuu että ne pistot loistavat siitä, vaikka yritin pitää ne mahdollisimman pieninä. Toisaalta, minäpä olenkin perfektionisti. Jälkihuomautuksena voisin kuitenkin todeta, että jos kangas on liukasta, on myös alavara liukas ja niiden kiinnityksessä voi mennä hermo. Ensi kerralla kannattaa kokeilla kanttinauhaa. Tai enkelinhenkäystä tai jotain muuta. En ole myöskään kovinkaan tyytyväinen saumoihin, ne näyttävät kiristävän vaikka nuo langankireydet olivat ainakin kokeilutilkulla paras mahdollinen.

Mekossa ei ole vetoketjua, vaan kiinnitys hoituu noin viidelläkymmenellä napilla.



Huomaa myös mielestäni aivan ihastuttava idea pistää pihlajanmarjaterttu hiuksiin.

Napinläpien harkitseminenkaan olisi varmasti tuottanut itkua ja hampaidenkiristystä, niinpä reunaan on ommeltu joustava lenkkinauha. Kuinka kätevää! Tarkoituksena oli saada aikaan helminauhamainen vaikutelma, ja vaikka vaaleanruskeat napit ovatkin yksinään mielestäni vähän tylsän näköisiä, on vaikutelma kuitenkin aika hätkähdyttävä. "Moi, napita mut."



Tilaustöiden kanssa on tietysti oltava huolellisempi, itsensä päälle nyt voi yhdessä yössä väkertää melkein mitä tahansa. En kuitenkaan muista, millä aikataululla mekon tein. Kankaat ostettiin joskus juhannuksen jälkeen, mitat otettiin heinäkuun puolessavälissä, kaavat sovitettiin viikko (?) sen jälkeen, toinen sovitus elokuun alussa ja deadline siis elokuun puolessavälissä.

Ystäväni on käsittääkseni tyytyväinen mekkoonsa.

En ole kyllä enää itsekään ihan varma miten tämä kaikki onnistui. Ehkä tässä vaiheessa alkaa jo muodostua jonkinlainen tuntuma selkärankaan, miten kangasta tulee käsitellä. Ja mikä ehkä toimii ja mikä välttämättä ei. Mutta kiireellä ei kuitenkaan saa koskaan loistavaa aikaiseksi. Käytettävissä olleen ajan puitteissa olen kuitenkin varsin tyytyväinen suoritukseeni.

Comments