?

Log in

No account? Create an account

Edellinen | Seuraava

Maailman paras mekko

Tuon tässä nyt esille asian, jonka toivoisin jokaisen, joka aikoo aloittaa keskiaikaharrastuksen, ottavan huomioon: kannattaa tehdä alusta asti sellaisia vaatteita, joita kehtaa pitää myöhemmin. Vaikka alussa olisikin sitä mieltä, että on pakko saada liehuvahihainen värikäs puuvilla/pellavamekko, harrastuksen jatkuessa saattaa alkaa kaivata autenttisempaa kangasta, mallia ja ompelua. Olen itse nyt aika pahasti siinä tilanteessa, että kaappini on täynnä vaatteita muttei mitään päällepantavaa. Vuosia sitten tehdyt liehukehelmat ja värikkäät pellavamekot eivät joko enää sovi tai edusta sellaista historiaharrastusta mitä haluan itse edistää. Yksi on pysynyt, elämäni toinen (ehkä kolmas?) larppivaate, valkoisesta pellavasta tehty Euran emännän mekko. Tosin olisin voinut tehdä siihen leveämmät saumavarat ja ommella sen paremmin, sillä kymmenen vuoden (kröhöm) jälkeen se on vähän kinttana, saumoista ei voi päästää ja huonosti huolitellut saumat ovat purkautuneet niin että se vähän irvistää. Mutta ihan hyvä ikä vaatteelle silti.

Larppaus on tosin asia erikseen, sitä varten joutuu hankkimaan mitä mielikuvituksellisinta roinaa, ja ei-keskiaikakelpoiset lärpäkkeet menisivät fantasian puolella tosi hyvin, jos joku vielä fantasiapelejä kirjoittaisi.

Mutta asiaan.

Ajattelin jakaa tässä hyväksihavaitun perusmekon ohjeen. Mekko on leikkauksiltaan yksinkertainen, vaikka siinä onkin jokunen sauma. Tyyliltään mekko kattaa noin tuhannen vuoden ajanjakson: kansainvaellusajasta viikinki- ja keskiajan kautta renessanssiin, jolloin paita+hame-yhdistelmä ja vyötärösaumalliset mekot alkoivat tulla hallitseviksi. Tietenkään muodikas tämä ei ole enää 1300- tai 1400-luvuilla, jolloin mekot alkoivat olla istuvia, mutta muotiin on vain harvoilla ollut varaa. Vastaavanlainen perusmekko voitiin tehdä jo 1200-luvulla istutetulla hihalla (esim. tämä Piian mainio puku), mutta jos saumojen lukumäärää ja sijaintia ei lähde tarkemmin tutkimaan, mekon ulkomuoto on melkein sama.

Pellavasta tehtynä tämä on mainio alusmekko, villasta tehtynä mainio päällysmekko. Tämän päälle voi pukea niin viikinkiaikaisen olkainhameen kuin helvetinikkunamekon. Hillityn värisenä tai jopa värjäämättömänä se käy niin alhaiselle, keskiluokkaiselle tai asusteilla muokattuna ylhäisellekin. Eikä tarvitse katua sitten, kun tietämys pukuhistoriasta lisääntyy. Ja tälle mekolle tulee aina käyttöä, itse olen käyttänyt sitä kotioloissakin viime talven pakkasissa.

Helmaa lyhentämällä tästä saa myös miehen paidan. Ja larppaajat: näin saa myös eeppisen velhonkaavun tai takin, jos sen leikkaa edestä auki. Lisää vain huppu niin menee vaikka jedille.

Tein tällä kaavalla mekon nelisen vuotta sitten Hopeavirta-liveroolipeliin, jossa pelasin slaavilaissyntyistä naista. Asuun kuului myös samasta kankaasta tehty pillerihattu, pellavahuivi ja rus-takki. Kuvaa tästä ei valitettavasti ole. Huomasin mekon käytännöllisyyden monissa muissakin keskiaikatapahtumissa ja joissain larpeissa. Se sopii asusteista riippuen melkein minne ja millaiselle hahmolle vaan. Yhdistettynä nahkakorselettiin, häntään ja takkutukkaan olen pelannut tässä peikkoa. Mekon voi vetäistä saunan jälkeen päälleen. Siinä voi myös nukkua.

Ja koska se on niin hyvä, pitää tehdä toinenkin. Etenkin, kun tarvitsin maaliskuussa mekon melkein samankokoiselle siskolleni Mímirin malja -viikinkitapahtumaan ja toukokuun alussa on luvassa Completorium (pelin pukeutumisohjeissa todetaankin, että mikäli haluaa lähestyä peliä syynä tehdä uusia vaatteita..).



Pohja on siis tämä:


Mekossa on kapenevat hihat, pieni kaula-aukko sekä kiilat sivusaumoissa, edessä ja takana. Vasemmanpuoleinen irtokiila, leikatessa 2 kpl, tulevat siis mekon eteen ja taakse.

Itselleni tämä on just passeli, mutta tietysti meitä on moneen junaan. Tärkeimpiä mittoja ovat mekon pituus, rinnanympärys ja hihan pituus. Mekon (+kiilojen) ja hihan pituuksia on helppo muuttaa, rinnanympärys vaikuttaa etu- ja takakappaleen leveyteen. Oma rinnanympärykseni on noin 100 cm, se jaettuna kahdella on 50 cm, josta saadaan etu- ja takakappaleen leveydet. Mekon pituus olasta helmaan on 150 cm, eli juuri sopivasti standardikankaanleveys. Pään kanssa olen 169 cm pitkä. Käteni ovat normaalia pidemmät, siksi oman mekkoni hihan pituus on 60 cm. Kannattaa tehdä reilu, sillä riittävän pitkät hihat, jopa sellaiset, että ne menevät vähän rypylle, ovat tosi kivat. Lisäksi niistä on helppo ottaa pois. Etu- ja takakappaleen leveydestä riippuen olka saattaa laskeutua alas, jolloin hihan pituutta tarvitaan vähemmän.

Näissä mitoissa on n. 1 cm saumanvarat. Jos teet niin rispaantuvasta kankaasta, että saumanvarat tarvitsee kääntää, lisää mittoihin pari senttiä. Kuitenkin kyseessä on kohtuullisen väljä mekko, joten mittojen ei ole pakko olla millintarkkoja.

Tee sovitusversio. Tee liian iso kuin liian pieni. Tämä mekko on hyvä myös väljänä, mutta tarvittaessa siitä saa myös yläosaltaan niukan, jopa rintoja tukevan alusmekon. Tällöin hihan leveyttä ja kainalokiilan kokoa säätämällä koko mekon kapein kohta asettuu rintojen alle, eli etu- ja takakappaleen leveys on puolet rintaliivien ympärysmitasta. Tämän toimivuus riippuu tosin kankaan joustavuudesta ja rintojen koosta.

Näin mekon saa leikattua alle kolmesta metristä kangasta:

Harmaat palat ovat ylijäämiä. Hihojen kavennuskappaleista saa olla aika nero, että mitään keksii, mutta kiilojen alla olevasta 20 x 40 cm palasta tekee jo vaikka pussukan. Keskiajalla kangas oli kallista, ja niin on hyvä villakangas nykyäänkin. Itse ostan mekkooni yleensä kolme metriä ja leikkaan sen suurinpiirtein näin. Istuva mekko, esim. etunyöritetty, vaatii suurinpiirtein saman verran, mutta siitä tulee enemmän leikkuujätettä hihaistutuksen takia. Toisaalta kiilat ovat lyhyemmät, koska ne alkavat vasta vyötäröltä.

Eurokankaan villakankaisiin on yleensä lisätty jotain muuta (teko)kuitua, sillä jos kuitua on alle 10 %, ei sitä tarvitse erikseen ilmoittaa. Lisäksi takkikankaat voivat olla liian paksuja keskiaikavaatteisiin. Tekokuitujen olemassaolo on helppo testata polttokokeella: pyydä pieni pala ja sytytä se palamaan. Tekokuidut sulavat, mutta täysvilla palaa huonosti. Tekokuidut vaikuttavat vaatteen käyttömukavuuteen: pienikin osuus alkaa helposti hiostaa.

100% villakangasta kannattaa ostaa esim. Medeltidsmodelta, valikoima on hyvä ja vaikka hinta tuntuu Eurokankaan takkikankaisiin nähden suolaiselta, on se sen väärti. Välillä saa myös vähän alennusta: olin ajatellut tekeväni harmaan, jopa värjäämättömän mekon, mutta tarjous tummanvihreästä toimikkaasta ratkaisi tämän mekon kohtalon. Kerstin on mukava, tilaus hoituu myös englanniksi ja tavarat tulevat nopeasti. Kannattaa muuten tilata firman (oman, äidin, serkun tai kaverin työpaikan) osoitteella, postituskulut ovat huomattavasti halvemmat. Kotimaisia toimittajia taitaa olla vain yksi, Tippet.

Ja sitten leikkaamaan!

Ensin leikataan etu- ja takakappaleet, 150 x 50 cm kumpikin. Yleensä leikkaan jo tässä vaiheessa kaula-aukon. Se menee melkein näin (HUOM! 20 ja 10 cm ovat vaihtaneet paikkaa, kaula-aukon leveyden tulisi olla 20 cm ja olkien 10 cm!):

Näin saa pienen ja sievän kaula-aukon. Jos haluaa avoimempaa, venemäisempää tai vaikka halkiolla, siitä vaan. Mutta kannattaa sovittaa useasti, vaikka luulisi ottavansa vain vähän ottaa yleensä liikaa, ja sitä on vaikea paikata. Reunan kääntämiseen ei yleensä tarvita paljoakaan saumanvaraa.

Aloita neulaamalla yksinkertaisen kappaleen päätyyn neula keskikohtaan ja sen molemmille puolille neulat siihen, mistä kaula-aukko alkaa (tässä tapauksessa 20 cm leveydeltä, eli 10 cm keskikohdasta kumpaankin suuntaan). Keskikohdasta vielä vaakasuuntainen neula joko 7 tai 5 cm päähän, riippuen siitä teetkö etu- vai takakappaletta:



Kaula-aukon mallin voi halutessaan piirtää, mutta mä leikkaan yleensä vapaalla kädellä ja puolivälissä taitan valmiin puoliskon leikkaamattoman päälle, niin tulee melkein samanlaiset.



Etu- ja takakappaleeseen tulee leikata keskelle myös halkio, johon kiila tulee (ks. mallikuva). Mallikuvassa olen piirtänyt kiilan alkamaan samasta kohtaa kuin sivukiilat, jolloin mekon vyötärölinja nousee käytännössä rintojen alle. Tämä antaa tilaa vatsalle eikä silloin mene melkein yhtään kangasta hukkaan. Itse kuitenkin tykkään aloittaa etu- ja takakiilat vasta vyötäröltä, jolloin vyötärö erottuu paremmin. Tällöin kuitenkin kiiloja pitää hieman muotoilla ja niistä jää vähän yli. Halkiota voi halutessaan myöhemmin syventää, mutta sen kasaanompelu näyttää hassulta, joten ota vähän kerrallaan.



Seuraavaksi hihat, joita varten leikataan kaksi 60 x 60 cm kappaletta. Toiseen päähän merkitään keskikohta, ja sen molemmille puolille kohta, josta leikataan pois hihakavennukset. Tässä tapauksessa hihansuun leveys on 30 cm, mutta se voi olla leveämpi tai kapeampi, mikä hyvältä tuntuu. Leikkauskohdan voi piirtääkin, itse leikkaan nykyään vapaasti.



Hihojen vierestä leikataan leikkuusuunnitelman mukaan kaksi 10 x 10 cm kainalotilkkua. Lisäksi jää ylijäämäpala = pussukka-aihio.

Helmakiilojen leikkaamisesta mulla ei valitettavasti ole hyvää kuvaa, osittain siksi että tein sen vähän eri (=tyhmemmällä) tavalla kuin tässä ideaalimallissa. Toivottavasti leikkuusuunnitelma ja mitat selkeyttävät. Tässäkin leikkuulinjan voi piirtää, jos haluaa olla varma. Yleensä kiilasta tulee liian pitkä, sillä vaikka laskisikin kolmion pisimmän sivun yhtä pitkäksi kuin halkio, joustaa vinoon leikattu reuna eri tavalla kuin suora ja yleensä kiilan aloituskohta on aikamoista taiturointia. Juurikin kiilojen, sekä tasasivuisten että kainalotilkun, ompelussa kannattaa siirtyä käsipeliin, vaikka muuten konetta käyttäisikin.

Kun palat on leikattu, on aika siirtyä ompeluun. Itse suosin nykyään käsinompelua, enkä pelkästään autenttisuuden vuoksi. Käsin voi ommella vaikka sohvalla telkkaria katsellessa tai seurassa. Työn voi ottaa myös mukaan ja tehdä melkein missä vaan. Lisäksi historiallisten vaatteiden kiilat on usein helpompi tehdä käsin. Käsinompeluun vinkkejä antaa mm. Neulakko, pistoissa neuvoo EKryn kirjasto. Tämä mekko on ommeltu vihreällä Gütermanin silkkilangalla, jota löytää useimmista hyvinvarustelluista käsityöliikkeistä. Saumat ovat etupistoa ja saumavarojen huolittelu luotospistolla. Reunaa ei ole käännetty, mikä mahdollistaa n. 1 cm saumavaran. Tämä riippuu paljon kankaan purkautuvuudesta. Helma on kertaalleen käännetty luotospistolla, samoin hihansuut. Kaula-aukko on myöskin käännetty kertaalleen ja huoliteltu luotospistoilla, mutta sitä tukemaan on ommeltu pari riviä etupistoja. Ehkä jossain kohtaa (!) ompelen siihen kapean silkkinauhan, jottei villa veny käytössä ja ala lerpattaa.

Tässä ompelujärjestys, jota itse suosin:

1. Ompele olkasaumat
2. Ompele hihat kiinni etu- ja takakappaleisiin niin, että asetat hihan keskikohdan olkasaumaan ja kiinnität nuppineuloilla keskeltä lähtien. Näin hiha asettuu oikeasti keskelle.
3. Ompele kainalotilkku. Tämä on ompelun vaikein kohta, mutta onneksi purettavaa ei ole paljon. Tilkun paikkaa ja sitä, mikä sivu pitäisi mihinkin reunaan ommella, voi hahmottaa mallikuvan avulla. Aseta mekko T-paidaksi, taita kainalotilkku suorakulmaiseksi kolmioksi, jossa taitosta ei ommella mihinkään kiinni. Yksinkertaiset reunat ommellaan mekkoon kiinni, niin, että yksi sivu ommellaan etukappaleeseen, toinen hihasauman etupuolelle, kolmas hihasauman takapuolelle ja neljäs takakappaleeseen. Tämä alkaa sitten jossain kohtaa sujua, mutta ei ehkä vielä viidennen tai kuudennenkaan mekon jälkeen.
4. Ompele nyt vasta hihan sisäsauma.


Kainalokiila kuten mallikuvassa

Tässä kohtaa voi sovittaa: miltä kaula-aukko näyttää, roikkuuko olkapäät, mikä on hihan pituus, kiristääkö?

5. Ompele helmakiilan puolikkaat suorista sivuistaan yhteen niin, että saat neljännen ison kiilan.
6. Ompele puolikkaista kasattu kiila mekon sivusaumaan. Kiilan yläosaa joutuu vähän temppuilemaan, mutta sekin paranee harjoittelemalla. Kiilat kannattaa ommella ylhäältä alas, jolloin ne laskeutuvat kauniimmin.


Yllä hiha, välissä neliömäinen kainalotilkku, alla kiinniommeltua sivukiilaa.

7. Ompele toinen sivukiila. Jos haluat mekosta symmetrisen, voi tämän keskelle ommella valesauman. Niitäkin on keskiajalla käytetty.
8. Ompele etu- ja takakiilat ylhäältä alas. Näissä kiilan kärki on erityisen hankala ja siitä saa siistin vain harjoittelemalla.
9. Sovita, tasaa ja huolittele helma ja hihansuut haluamallasi tavalla. Tarkista kaula-aukon sopivuus ja huolittele sekin.

Valmis!

Paperilla tämä on tosin helpompaa kuin käytännössä, enkä minäkään sitä ihan näin tee. Mutta tämä on yksi niistä asioista, joissa harjoittelu todella tekee mestarin.

Ehkä kuvakin mekosta on luvassa sitten toukokuun alussa.