?

Log in

No account? Create an account

Edellinen | Seuraava

Iltapuku opiskelijabudjetilla

Olen viettänyt melkein kolme kuukautta työharjoittelussa Uppsalassa. Pidempiaikaiset lukijat saattavat muistaa, että olin täällä neljä vuotta sitten myös vaihdossa. Nyt opintojen loppuvaiheessa tarjoutui vielä viimeinen mahdollisuus lähteä yliopiston tuella ulkomaille, ja siihen tilaisuuteen tietysti tartuin. Elämästä ja Erasmus-harjoittelusta kertoo tarkemmin toinen, tätä reissua varten perustettu blogi Utelias Uppsalassa.

Vaihtosyksynäni olin aktiivisesti mukana silloisen osakuntani kuorossa. Tällä kertaa en ole liikkeellä opiskelijastatuksella, mutta kysyin kuitenkin kuorolta, saisinko heidän vieraanaan osallistua osakunnan kevättanssiaisiin. Onnekseni näin lopulta kävi, vaikka väliin mahtui kaikenlaista säätöä. Yksi säätö oli puvun hankkiminen, siitä kohta lisää.

Rakastan sitä wanhan opiskelijaelämän henkeä ja perinteitä, mitä tässä Pohjoismaiden vanhimmassa yliopistokaupungissa on. Samanlaiseen tunnelmaan saattaa päästä Suomen vanhimmassa yliopistossa Helsingissä, mutta esimerkiksi Tampereella opiskelijaperinteet ovat vielä hyvin nuoria. Osakuntia ei ole kuin nimeksi, ja suurin osa toiminnasta pyörii ainejärjestöjen ympärillä. Se on tietysti siinä mielessä hyvä, että yhteisen pääaineen kautta muutkin kiinnostuksen kohteet saattavat olla samoja. Tampereella kuitenkin ongelmana on tilojen puute. Erinäköisiä saunatiloja löytyy kyllä, mutta osa on ahtaita. Saunailta onkin toiminnan perusmuoto, isoimmat ainejärjestöt järjestävät myös sitsejä, mutta sitsikulttuurikin on nuorta. Oman ainejärjestöni Patinan ensimmäiset sitsit järjestettiin syksyllä 2007 kun olin itse bilevastaavana, ja osa on edelleenkin sitä mieltä, etteivät ne humanisteille sovi.

Mutta siis, pukeutuminen. Melkein jokainen osakunta järjestää syys- ja kevättanssiaiset, joissa pukukoodina on frakki. Naisella tämä tarkoittaa pitkää iltapukua. Sitseillä pukukoodina on yleensä tumma puku, jolloin naisella on siisti, polvet peittävä mekko tai kaksiosainen puku. Ei tällaista Suomessa näe. Oman ainejärjestöni suhteen pukukoodeista on pääasiassa luovuttu, sillä kuvitellaan, etteivät ihmiset jaksa, viitsi tai osaa. Rahakin nähdään esteenä, ja taustalla on myös ajatus siitä, että kaikkien pitää voida olla kykeneviä osallistumaan yhteiseen juhlaan, ja liiallisilla rajoituksilla estetään joidenkin osallistuminen. Tästä seuraa se, että pikkujouluihin, jossa teemana on vuodesta riippuen tumma puku tai pelkkä siisti asu, pojat saattavat tulla farkuissa ja kauluspaidassa ja tytöt mahdottoman lyhyessä, tiukassa mekossa. Sitseillä pukeutuminen vaihtelee, tietystä teemasta haalareiden kautta tummaan pukuun.

Hyvin pukeutuminen on kivaa. Kun arkisin ei juuri tarvitse välittää siitä, mitä päällä on, on ihana kerrankin laittaa kaunis mekko päälle ja hiukset hyvin. Ja sanokaa vanhanaikaiseksi, mutta hyvään pukeutumiseen ei kuulu polvien yläpuolelle ulottuva hame. Ruokaillessa on kohteliasta käyttää huivia olkaimettoman yläosan kanssa, ettei paljasta pintaa ole liikaa. Ainoa tapa olla tyrmäävä ei ole paljas pinta tai lyhyt hame. Katsokaa vaikka Mad Menia.



Jostain syystä ne ihan yhtä köyhät uppsalalaiset opiskelijat onnistuvat pukeutumaan frakkiin tai iltapukuun kahdesti vuodessa ja tummaan pukuun kerran kuussa. Miehillä on sinänsä helpompaa, että hyvää pukua voi käyttää niin kauan kuin siihen mahtuu. Tietysti se, että juhlia on paljon, luo markkinat pukuvuokraamoille.

Mutta se pitkä iltapuku siis? Etsi kirppareilta. Etenkin Pelastusarmeija ja Fida ovat osoittautuneet hyviksi paikoiksi. Maksimekot tulivat muotiin pari kesää sitten, joten kevät- ja kesäkaudelle sopivan mekon voi löytää vaikka H&M:ltä tai Indiskalta. Hillitympi malli käy hyvin asustettuna talvikaudenkin juhliin. Asun pohjakin voi löytyä kirpparilta tai halpakaupasta, vaikka pitkät mekot olisivat harvassa. Niinkuin tässä:



Lähdin kirpparikierrokselle etsimään pitkän puvun lisäksi toppia tai tunikaa, johon voisi yhdistää hameen. Olin etsimässä jotain värikkäämpää, mutta harmaa, helmikoristeinen pitkä toppi toi niin vahvasti mieleen 1930-luvun glamourin, että sille tielle oli nyt sitten lähdettävä. Kirpparilta löytyi onneksi patellavyö, pieni kirjekuorilaukku ja korkokengät. Huivia käytin kaulahuivina kevään.

Jes, yläosa ja asusteet on. Mutta se hame! Luulisi, että joka kirpparilta löytyy pitkä musta hame, mutta ei. Onneksi kuitenkin kirpparin verho/kangasosastolta löytyi paksua, mustaa satiinia, jota vaikutti olevan sellainen pala, että kyllä siitä hame saadaan. Näin tapahtui.

Mittanauhaa minulla ei ollut ja viivottimenkin lainasin töistä, joten vähän heittämällä meni. Aiemmista mokistani olen oppinut, että helmaa kannattaa olla noin kolme metriä, jolloin siinä pystyy kävelemään hyvin eikä halkiota tarvita. Yksi kankaanleveys, 150 cm, on auttamattomasti liian vähän. Kangasta ei kuitenkaan ollut niin paljon ja se oli sen verran paksua, että yksinkertainen laskoshame ei onnistunut. Kaikista helpoin tapa tehdä hame on ottaa kaksi suorakulmiota, joista toinen sivu on kankaan leveys (yleensä n. 150 cm) ja toinen haluttu pituus, ommella sivut yhteen ja rypyttää tai laskostaa vyötärö. Vähempikin leveys riittää, jos hame on lyhyempi, mutta nyt tehdään täyspitkää.

Jouduin raksuttamaan matemaattisia aivojani ja turvautumaan keskiajan kaavoitukseen, mutta päätin lähestyä aihetta kiilojen kautta. Neljä kiilaa, joiden kapeampi pää on karkeasti ottaen vyötärönympärys jaettuna neljällä ja helmaa niin paljon kuin on mahdollista. Tsek. Tämä laskelma on 90-senttiselle vyötärölle (omani on pienempi, mutta halusin ottaa varman päälle). 90 / 4 on 22,5 + saumavaraa = 25 cm. Tämä puoliksi on 12,5. Haluttuun hameen pituuteen kannattaa lisätä ainakin 10 cm, sillä on helpompi ottaa pois kuin lisätä.

Leikkaa ensin halvasta kankaasta mallikappale. Näin näet, onko hameen pituus liian lyhyt tai aivan liian pitkä (jos hame laahaa enemmän kuin kymmenen senttiä lattialla, kannattaa pituutta pienentää jo leikkuuvaiheessa, näin saat leveämmän ylijäämäpalan jolle on enemmän käyttöä). Jos olet leveälantioinen yksilö, kuten minä, saattaa kiilan kulma olla liian suuri ja hame lantiolta liian pieni. Näin kävi minulle oikean kankaan kanssa, mutta onneksi pituutta oli sen verran että saatoin nostaa hametta ylemmäs ja ottaa vyötäröltä enemmän sisään. Jos haluat todella pelata varman päälle ja on kiire, leikkaa kiilat lantion leveyden mukaan ja ota lantion ja vyötärön väliltä sovitusvaiheessa sisään sopiva määrä.

Huom! Älä leikkaa näin, jos kankaassa on kuvio! Koska kiilat on leikattu kuteen suuntaisesti (= hulpio ylä- ja alareunassa), kiiltävät ne samalla tavalla. Palat voivat näyttää erivärisiltä (~kiiltoisilta), jos kiilat leikataan loimen suuntaan. Näin käy esim. sametin kanssa. Toisaalta ne asetellaan symmetrisesti, joten vahinkoon ei välttämättä koko projekti kaadu, mutta tuloksena voi olla raitahame.

Yksinkertaisella kankaalla leikkuusuunnitelma on tämä ja tuloksena kolme isoa kiilaa ja kaksi puolikasta:



Leikkaa ensin harmaa ylijäämäpala pois, niin kangasta on helpompi käsitellä. Hameen pituudesta riippuen ylijäämäpalasta voi tulla yläosa, huivi tai ainakin hiton monta pussukkaa. Siitä voi myös leikata vyötärökaitaleen.

Kankaan voi myös taitella, jolloin leikkaaminen nopeutuu. Taitosten paikat näkyvät myös leikkuusuunnitelmassa. Ensin taitetaan keskeltä, sitten uudestaan keskeltä niin, että leikataan neljän kankaan läpi.


Sitten vaan sauma kerrallaan kiinni. Yläreunat ylös, alareunat alas ja sivusaumat kiinni. Puolikkaat kiilat ommellaan suorasta sivusta toisiinsa, ja minä jätin yläreunaan halkion josta hame saadaan päälle. Halutessaan siihen voi ommella vaikka vetoketjun. Vyötärön huolittelu jäi olemattomaksi, koska tiesin parantelevani tätä kotona koneen kanssa, mutta vyötärön voi kääntää vaikkapa jämäpalasta leikatun nauhan avulla. Halutessaan yläreunaa voi myös muotoilla pyöreämmäksi.

Helma tasataan, tarvittaessa lyhennetään haluttuun pituuteen ja käännetään.

Tämän ompelee käsinkin köyhä opiskelija pienessä vuokrahuoneessaan. Koneella käy tietysti nopeammin, en esimerkiksi huolitellut saumanvaroja kun kangas ei ole kovin purkautuvaa.