?

Log in

No account? Create an account

Edellinen | Seuraava

Syysvärjäilyjä

Viime syyslomalla pakkasin kimpsuni ja kampsuni (ja varmaan 5 tenttikirjaa) ja huristin mökille värjäilemään villalankoja. Ajankohta oli luultavasti värjäämisen kannalta huonoin mahdollinen, sillä kasvit alkoivat valmistautua syksyyn. Tosin ainoa maasta nyhdetty kasvi, mitä käytin, oli kanerva. Kasvivärjäykselle otollisin ajankohta on kevät, joten sitä taas odotellessa. Olin kasvivärjännyt vain kerran aikaisemmin, joten tekemiseni ovat edelleen aika pitkälti kokeiluun pohjautuvia ja olen tyytyväinen, jos saan edes jotain väriä aikaiseksi. Ilokseni olen huomannut, että edes jonkin värin saaminen villaan on yllättävän helppoa ja rohkaisee tumpelompaakin kokeilemaan.

Hyviä ohjeita kasvivärjäyksestä on paljon, sekä netissä että kirjoissa. Helpoiten niitä löytää kirjastosta tai googlettamalla kasvivärjäys. Ongelmana kuitenkin näin keskiaikaharrastajan näkökulmasta on se, että monet värjäävät huvikseen (!) ja tietoa vanhoista värjäystekniikoista on vähän. Enemmän näistä asioista tietää luultavasti kaimani, joka kirjoittaa graduaan suomalaisten tekstiililöytöjen väreistä ja niiden tutkimuksesta. En ole kuitenkaan itse viitsinyt panostaa sen enempää autenttisuuteen. Esimerkiksi puretusaineena käytän alunaa, vaikka käsittääkseni ennen vanhaan puretusaineita ei tarvittu kun rautapadasta irtoavat metallit riittivät langan purettamiseen. Sienivärjäystä en ole kokeillut, sillä siitäkin keskustellaan, onko sienillä värjätty ennen viime vuosisatoja.

Väriaineet ja langat

Puretusaineena käytin alunaa ja väriaineina kanervaa, männynkäpyjä ja kokenillia. Kanervalla ja männynkävyillä olin värjännyt jo aikaisemmin ja ihastunut suunnattomasti kanervan vihreään väriin. Käpyjä otin lähinnä siksi, että niitä mökillä piti olla pilvin pimein. Kuitenkin käpyjen kaivaminen niiden päälle sataneiden koivunlehtien alta oli aika haasteellista.

Lankaa minulla oli 450 g Novitan Jussia (vrt. Seiskaveikka, 75% villaa), 300 g ohutta, 100% virolaista villalankaa sekä 100 g paksua, joiltain keskiaikamarkkinoilta joskus mukaan tarttunutta 100% kotimaista lammasta. Jussin värjäsin kanervalla ja irtopätkät männyllä, ohuesta langasta sain yhden vyyhdin kutakin väriä ja paksua villalankaa heitin sekä käpy- että kokenillipataan. Jussia värjäsin noin paljon lähinnä siksi, että halusin itselleni vihreän villapaidan (jonka toivottavasti joskus vielä teen), ohuista langoista oli tarkoitus saada kaikkia värejä lautanauhoja varten ja tuo paksu lanka oli vähän sellainen jokeri.

Urakka alkoi väriaineiden keruulla. Kanervia nyhdin mökin lähimetsästä, jonka vanhempani omistavat, kolme 10 l muoviämpärillistä. Käpyjä löysin edellä mainituista syistä johtuen vajaan ämpärin, kenties 6-7 l. Kokenillia minulle tuotiin Pompejista täysin yllätyksenä ja pyytämättä 30 g (<3). Metsässä riehumisen aikana langat purettuivat sisätiloissa. Käytin alunaa n. 10 g per 100 g kuivaa lankaa. Kastelin langat ennen pataan laittoa ja annoin muhia tunnin verran. Langan ei saa koskaan antaa kiehua, mutta langat kestävät huopumatta kuumaakin vettä, kunhan pataa ei tolkuttomasti vatkaa.

Sitten väriaineiden keitto. Ensimmäisenä vuorossa oli kanerva. Kattilan pienuuden takia jouduin keittämään useamman satsin, mutta kanerva painuu keittäessä kasaan. Tämän kannattaa antaa poreilla oikein kunnolla. Keitin yhtä satsia noin tunnin, kanervasta näkee aika hyvin, millloin se on värinsä antanut, ja kippasin koko kattilan sisällön muovisaaviin. Poistin kanervat ja siivilöin liemen vasta kaikkien keittämisen jälkeen, jotta viimeisetkin aineet irtoaisivat.



Tästä kuvasta näkee aika hyvin keitetyn ja keittämättömän kanervan erot. Männynkävyt pistin likoamaan yön yli. Joissain ohjeissa mainitaan, että kävyt kannattaa murskata, mutta en mitenkään päin keksinyt, miten käpyjä voisi murskata. Tarvitaanko siihen vain jättimäinen mortteli? Jauhinkivet?

Lankojen värjääminen



Luulin tätä keittelyä ensin männynkäpyliemeksi, mutta päivämäärien tarkistus paljastikin, että kyseessä on kanervaliemi. Kasvien keittelyn jälkeen siilasin liemen, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut siivilöidä myös kankaan läpi. Kuivuneessa langassa oli tikkuja ja omituista putua, joka luultavasti oli sakkaa. Pistin puretetut langat pataan, 450 g Jussia ja 100 g ohutta villaa, ja annoin muhia kolmisen tuntia. Tämän jälkeen mielestäni vaaleassa langassa oli liian hento väri, ja annoin lankojen jäähtyä liemessään yön yli.

Kanervavillamehua:



Seuraavana päivänä vuorossa olivat kävyt ja kokenilli. Aloitin keittämällä yön yli lionneita käpyjä nelisen tuntia osittain siksi, että käsittääkseni pidempi keittäminen irroittaa enemmän väriaineita ja osittain siksi, että unohdin :P Siilasin myös tämän liemen ja annoin lankojen olla siinä parisen tuntia. Ruskeaan pataan heitin 100 g ohutta villaa ja noin 50 g paksua villalankaa. Liemeen päätyi myös Jussin irtopätkiä. Parin tunnin jälkeen en ollut kuitenkaan tähänkään väriin tyytyväinen ja annoin lankojen jäähtyä liemessään seuraavaan päivään. Käpyvärjäyksestä en juurikaan ottanut kuvia, liemestä kyllä:



Kokenilli oli minulle täysin uusi tuttavuus, eikä pussissakaan ollut oikein kunnonlaisia ohjeita. Näin jälkeenpäin netistä löytyy paljonkin kokenilliohjeita, mutta jotenkin en hädissäni ehtinyt katsoa. Ihan mutullakin mentynä lopputulos oli silti hyvä. Keitin kuivattuja kirvoja noin tunnin verran, jonka jälkeen siivilöin liemen ja laitoin langat sinne.

Kokenillia saadaan kokenillikilpikirvoista, jotka elävät eräissä Keski- ja Etelä-Amerikassa kasvavissa kaktuksissa. Kokenillikilpikirvaa ei siis ole Euroopassa tunnettu ennen löytöretkiä, mutta samantyyppinen otus kyllä. Myös kermeksestä saadaan karmiininpunaista väriainetta, tosin vähemmän kuin kokenillikilpikirvasta. Jo kivikautena käytetty kermes joutui väistymään amerikanserkkunsa tieltä, mutta koska väriaine ja lopputulos on melkein sama, eiköhän tämä keskiaikaisesta mene. Kokenilli antoikin anteliaasti värinsä, ja 30 g oli jopa liikaa 150 grammalle lankaa (100 g ohutta ja 50 g paksua). Lankojen väri on loppujen lopuksi hyvä, mutta kirosin sitä, ettei minulla ollut enempää lankaa enää tässä vaiheessa jäljellä, kun liemi oli niin syvän ja kauniin värinen.



On historiallinen fakta, että ammattivärjääjät ovat usein asuneet kaupungin laitamilla, sillä värjäyslaitoksista on noussut iso lemu ja itse värjäritkin ovat haisseet pahalta. Yleensä tähän perään tulee selitys pahanhajuisuudelle: värjäyksessä käytetään usein virtsaa. Tässä tilanteessa ei kuitenkaan voinut syyttää ihmiskehon eritteitä: myös väriaineet haisevat. Keitettyä kanervaa ja mäntyä nuuhkin todella mielelläni, mutta kokenilli haisi ehkä pahimmalta, mitä olen koskaan haistanut, ja se on entisenä partiolaisena paljon. Yritimme parhaamme mukaan saada ristivetoa keittiön ikkunan ja takaoven kautta, mutta tuuletusta ei voinut pitää kauan, koska ulkona oli kylmä. Heti, kun kattila oli tunnin muhinut, se kannettiin ulos jäähtymään eikä takaovea enää avattu. Haju ei seuraavanakaan päivänä ollut täysin lähtenyt keittiöstä. Kokenillilangat saivat jäähtyä seuraavaan päivään, tosin vein ne saunaan edes vähän suojaan. Ja saunaa sentään pystyi seuraavana päivänä tuulettamaan kunnolla.

Kanervalangat olin yhden yön jälkeen ottanut liemestä, huuhdellut kunnes väriä ei enää irronnut ja lisännyt viimeiseen huuhteluveteen etikkaa, kun sitä oli muutamassa ohjeessa suositeltu. Etikka ilmeisesti sulkee villan suomut ja tekee väristä kiiltävämmän. Saman viimeistelyn saivat myös käpy ja kokenilli, vaikka kokenillin huuhtelussa meinasikin mennä hermo. Väriä tuntui aina tulevan jostain lisää. Loppujen lopuksi päädyin huljuttelemaan vyyhtejä suoraan järvessä.



Liemi on kaunis, mutta voi sitä hajua!

Lopputulos



Kasvivärjätyissä langoissa on ihan omanlainen värinsä. Varsinkin kanerva oli jo ensimmäisellä värjäyskerrallani sellaista, ettei siitä oikein tiennyt, onko se nyt ruskea, harmaa vai vihreä. Se on kuitenkin tuo omituisen hohtava ruskea keskellä, mutta oikeasti ainakin tällä hetkellä lanka on vihreää. Ruskea kasa on kuitenkin käynyt läpi saman käsittelyn kun tuo kaunis vaaleanvihreä. Johtuuko tämä Jussin tekokuiduista? Vai paksummasta langasta? Kamerasta? Vai kenties siitä, että lanka oli alun perin tummempi? Mene ja tiedä.

Muista väreistä olen todella ylpeä. Kokenilli on todella kaunis ja tuo kanervan vihreä oli juuri se, mitä lähdin hakemaan. Oikean laidan ruskea nyt on ehkä vähän tylsä, mutta koska se on samaa ohutta lankaa, toimii se ehkä ihan hyvin noiden kahden loistavan värin kanssa.

Kokenillia täytyy ehdottomasti kokeilla uudestaan, tosin tällä kertaa kunnolla tuuletetussa ulkoilmassa ja huomattavasti suuremmalla määrällä lankaa. Omat tuotokseni ovat liloja, ja kiinnostaisi saada aikaiseksi myös punaisempaa. Luultavasti lyhyempi lämmitysaika voisi auttaa siinä. Myös erilaisia pää-, keski- ja jälkivärejä tuosta luultavasti irtoaisi. Tuulan galleriasta löytyy yhdenlainen värisarja. Tästä myös näkee, mitä kaikkea siitä kanervastakin saa aikaiseksi.

Talven ajan olen kerännyt sipulinkuoria, sekä keltaisia että punaisia, josko keväällä värjäisi taas. Myös kaikkea muuta kiinnostaisi kokeilla. Sitä ennen pitäisi kuitenkin ostaa lisää lankoja. Jokin lautanauhasopiva 100% villalanka voisi olla hyvä, ja sitten neulakinnastöihin soveltuvia lankoja. Olisi sitten jotain, mitä jonkin museon pihalla kesällä väkertää.