?

Log in

No account? Create an account

Edellinen | Seuraava

Kruunajaismekko

Kai se on taas kerran todettava, että kiireessä ei tule hyvää. Vaikka kaavaa sovittaisi usean kerran, tulisi aina jäädä aikaa myös varsinaisen vaatekappaleen sovittamiseen. Kruunajaismekko valmistui pari tuntia ennen hovia, eikä se kestä juurikaan lähempää tarkastelua. Vuorin helma on huolittelematta ja istuvuus on tosi huono, vaikka kaava näytti päällä hyvältä. Luultavasti syynä on kankaiden erilainen joustavuus vanhaan lakanaan nähden sekä vuori ja päällinen yhdessä. Työsarkaa siis riittää edelleen, mutta kyllä se minulla oli yhden illan päällä!

Tapahtumapaikan vessassa peilin kautta kuvattuna siis näin:



Idea vaihtovärisestä (mi-parti) mekosta, jonka toinen puoli olisi yksivärinen ja toinen kuviollinen, syntyi jo joitain vuosia sitten. Innoittajana toimi Ekryn sivuilta löytyvä Mi-parti -artikkeli, jonka lopussa on paljon hyviä kuvia. Eniten tykkäsin tästä italialaisneidon mekosta.Siniseen päädyin lähinnä siksi, että se on edelleen lempivärini, vaikka keskiajalla siniseen oli varaa vain rikkaimmilla. En kuitenkaan tämän mekon kohdalla miettinyt omaa keskiaikapersoonaani, vaan tein ihan tarkoituksella kuningatartasoisen mekon, vaikkei minua edes juhlassa kruunattu.

Kaavan pohjana käytin kuningatar Margareetan kultaisen mekon kaavaa lähinnä siksi, että en halunnut kiilojen hajottavan kuviota. Koska mekosta ei ole säilynyt hihaa, käytin hihakaavana sydänkeskiaikaista perushihaa.

Uppsalan syksynäni löysin paikallisesta kangaskaupasta tuon sinisen kultapilkullisen kankaan hintaan 5 e metri. Ostin sitä aika reilusti ja nyt pohdin, mitä ihmettä ylijäämällä teen. Kangas on luultavasti tekokuitua, mutta kuvio on mielestäni hyvä ja kiilto silkkimäinen. Koska kyseessä on päheilymekko, ei mielessäni ollut mitään mielikuvaa kotonakudotusta villasta vaan ihmeellisistä Itämaan tuliaisista.

Toiseksi puoleksi ajattelin samettia, mutta koska metallinapit sekä alkuvuoden reissut Manchesteriin ja Roomaan söivät opiskelijabudjetin, päädyin käyttämään jo varmaan viisi vuotta sitten ostettua villakankaanpalasta toiseen puoleen. Jälkeenpäin ajateltuna ratkaisu oli luultavasti parempi. Vuorena on ruskea pellava, joka kenties oli osasyynä mekon myöhästymiseen. Yksinkertainen etupisto ja reunan kääntö yliluottelupistoilla ei ollutkaan riittävä, sillä kudos oli hyvin löysää ja reuna purkautumisaltis. Jouduin siis tekemään suunniteltua syvemmät saumanvarat ja kääntämään kaikki pellavareunat piiloon. Päälikankaille sentään riitti yksinkertainen käänne ja yliluottelupisto.

Hihoista tuli kahdella kangaskerroksella ehkä vähän liian tiukka, ja mietinkin, pitäisikö niitä suurentaa. Täytyy katsoa ajan kanssa kunnolla. Hihoihin laitoin jo aiemmin mainostamani metallinapit. Kiinnitin ne nyörillä, tai oikeastaan yhdellä villalanganpätkällä. Kiinnitysratkaisu osoittautui hyväksi, vaikka napit hieman painavatkin käsiä jos niitä lepuuttaa pöydällä. Ovat myös aika tolkuttoman painavia! Kättä saa ihan oikeasti nostaa.

Päässäni minulla on Manessen koodeksista tuttu röyhelöreunainen lampunvarjostin. Päädyin siihen lähinnä siksi, että sen kanssa hiukset saavat olla esillä. Keskiajan elävöittämisessä olen vähän kokenut ongelmaksi sen, että naineiden naisten ja kenties muidenkin tulisi peittää päänsä. Sinänsä niin kauan, kun olen naimaton ja vain vähän yli 20 wee, voin pitää tapahtumissa halutessani tukkaa näkyvillä tahi piilossa. Olen kuitenkin miettinyt, että hunnun, hattujen ja myssyjen käyttöä voisi alkaa nyt jo harjoitella. Tekemästäni Pyhän Birgitan myssystä kerron kenties joskus toiste, varsinkin kun en ole siihen täysin tyytyväinen. Lampunvarjostin on ehkä sopivassa välimaastossa, vaikka ajoitukseltaan se meneekin 200 vuotta mekkoa aikaisemmaksi. Onko joku muuten nähnyt tuontyyppisiä hattuja muualla kuin Manessessa?

Omasta versiostani tuli edelleen liian korkea, vaikka projektin edistyessä napsin reunoista enemmän ja enemmän pois. Kuvien kruunu on kuitenkin selkeästi kapea, mutta luultavasti käytössä päälaki alkaa näkyä lyhyemmän kruunun alta. Tuskinpa se kuitenkaan mikään haitta on.

Kruunu koostuu päällys- ja vuorikankaasta, niiden väliin tulevasta röyhelönauhasta ja sisään laitetusta täytekappaleesta. Näkyvät osat ovat pellavaa, samaten erillinen leukanauha, barbette. Toppauksessa on kahdeksan kerrosta lakanakangasta, jotka kiinnitin toisiinsa etupistoin. Tässä päälikangas kokonaan, silitystä vailla:



Ja tässä täytepala valmistumassa:



Loppujen lopuksi hattu pysyisi luultavasti suorassa ilman näin tiukkaa toppaustakin. Muutama kerros voisi riittää, etenkin ompelu tekee täytteestä todella tukevan. Röyhelö on kaksin kerroin taitettu pellavanpala, jonka alareunaan ompelin rypytyslangan. Aluksi meinasin laskostaa kankaan, mutta siihen olisi mennyt paljon enemmän kangasta eikä lopputulos olisi välttämättä ollut sen parempi. Röyhelönauha oli kaksi kertaa pidempi kuin reuna, mihin se kiinnitettiin.

Palaan näihin vaatekappaleisiin varmaan myöhemmin. Näiden korjaaminen voisi hyvinkin olla Tekemättömien toukokuun oma projektini. Vaihtovärisiä vaatteita voisi muutenkin tehdä enemmän, kun noita metrin parin paloja kertyy aina ties mistä alelaareista.

Laitetaan loppuun vielä kuva keskiaikaisesta arkiasustani. Siihen kuuluu keltainen, etunyöritetty mekko sekä aiemmin raportoitu kukkahuppu. Edessä koreilee Hiien kissalta tilaamani merenneitomerkki, falloksella soittelija on jäänyt siveästi letin taakse piiloon. Mekosta, sukista ja siitä birgittamyssystä toivottavasti myöhemmin lisää.