?

Log in

No account? Create an account

Edellinen | Seuraava

Uusia värejä

Kävin syyskuussa taas mökillä värjäilemässä, ja päätin kokeilla kolmea uutta väriainetta: keltasipulin ja punasipulin kuoria sekä koivunlehtiä. Sipulinkuorilla on helppo värjätä vuodenajasta riippumatta (itse asiassa kesällä uuden sadon tullessa on vähän hankala saada kuoria), mutta lehtien alkaessa jo kellastua jännitti hiukan se, mitä koivusta saa enää aikaiseksi. Puretusaineena vanha tuttu aluna ja materiaalina valkoinen lampaanvilla, eri muodoissa tosin. Patoihin päätyi pienissä vyyhdeissä itse kehräämääni villaa, kirjontavahvuista, ohutta lankaa, kaksisäikeistä Pajukankaan suomenlammasta sekä Turun markkinoilta ostettu todella paksu lanka. Jokerina heitin mukaan myös kankaanpaloja. Olin leikannut sukkakankaat valkoisesta, vanutetusta villakankaasta kunnes totesin, ettei valkoinen sukka ole välttämättä se käytännöllisin ratkaisu. Nyt on sitten oranssia sukkakangasta.

Värjäys sujui taas tutulla, turvallisella ja rennolla menetelmällä, ja hyvää tuli taaskin. Puretin lankoja alunaliemessä noin tunnin ajan, alunaa käytin päälle puolelle kilolle lankaa noin 50 g. Langat saivat jäähtyä puretusvedessään. Keittelin väriainetta tunnin pari, jonka jälkeen siivilöin sen ja laitoin langat liemeen tunniksi. Halusin kokeilla, kuinka paljon väriin vaikuttaa se, jäähtyvätkö langat liemessä vai eivät. Sipulilangoista on todettava, että minkäänlaista kastoajasta johtuvaa eroa ei ole huomattavissa. Erot johtuvat lähinnä villan paksuudesta. Valkoinen villa tuntui imevän väriä kuin sieni, joten todellisen värieron olisi varmaan saanut vain vartin kastamisella, ellei lyhyemmälläkin.



Langat keltasipuliliemessä, edessä punasipulinkuoret kiehumassa.

Punasipuli olikin varsinainen yllätys. Olin aikaisemmin kuullut, että siitä saadaan vihreää, mikä tuntui omituiselta. Miten lilasta materiaalista, joka keittäessä muuttuu ruskeaksi, saadaan vihreää? Mutta sellaista siitä vain tuli. Villa oli liemessä pari tuntia, jonka jälkeen otin osan langoista pois ja osa sai jäähtyä liemessä. Tässäkin luultavasti noin vartin kasto olisi voinut saada aikaiseksi erilaisen tuloksen, sillä ensin lankaan tarrasi rusehtavankeltainen väri, joka myöhemmin muuttui tummanvihreäksi.



Osa langoista kuivumassa mökin seinustalla. Keltasipulista tuli keltaista ja punasipulista vihreää.

Koivunlehdistä en tosiaan tiennyt yhtään, irtoaisiko niistä vielä väriä. Odotin jonkinlaista haaleankeltaista, sillä ilmeisesti tuoreista hiirenkorvista saa jopa neonkeltaista. En muista, paljonko lehtiä keräsin, mutta yritin ottaa sellaisista puista, jotka eivät vielä kellertäneet. Keitin lehtiä tunnin verran, ja niistä irtosikin lankaan hennon keltainen väri, joka varmaankin näyttää hyvältä yhdistettynä valkoiseen ja keltaoranssiin.



Koko lankasotku matkalla saunalle kuivumaan. Langan paksuudesta johtuen keltasipulista tuli joko keltaisempaa tai oranssimpaa, alta kurkkii vihreä punasipulilanka ja oikealla näkyy vähän koivua. Huuhtelin langat järvivedellä ja lisäsin viimeiseen huuhteluveteen etikkaa, sillä se tekee väristä kestävämmän.

Villalangan kuivuminen kestää useita päiviä. Langat olivat ensin saunan jälkilämmössä yön yli, mutta aamulla niistä pystyi vielä vääntämään vettä. Kaupungissa villat kuivuivat vielä pari päivää, kunnes olivat sen verran kuivia, että ne pystyi kerimään ilman homevaaraa.



Tässä vielä koko satsi kuivumassa. Pitäisi ehkä ottaa värikuvia päivällä ja lähempänä ikkunaa, ettei salamavalo pääsisi muuttamaan värejä. Ehkä tästä jonkun kuvan kuitenkin saa.



Keltasipuliliemessä lilluneet kankaanpalat jäivät laikukkaiksi ahkerasta sekoittelusta huolimatta. Sukkakankaassa tämä tuskin haittaa, mutta mitään hienompaa kangasta en kyllä lähtisi värjäämään. Ellei sitten pataan heittäisi vain kangasta, jotta se saisi olla väljemmin? Lankavyyhdit saattoivat omalta osaltaan vaikuttaa laikullisuuteen.

Koska sipuliliemet näyttivät aika värikkäiltä vielä lankojen poisoton jälkeen, päätin jättää mökille likoamaan vielä pari vyyhtiä valkoista seiskaveikkaa. Ne ovat nyt olleet mökin leikkimökissä melkein kaksi kuukautta, kun en ole ehtinyt niitä hakemaan. Saa nähdä, mitä yöpakkaset ovat liemille tehneet, mutta piakkoin ne pitäisi hakea, etteivät ilmat liikaa viilene. Ja niistä langoista saisi vielä joululahjojakin.

Täytyy kyllä taaskin sanoa, että kasvivärjäys on todella palkitsevaa puuhaa. Tähän mennessä olen saanut kaikista kokeiluistani jonkinlaisen värin lankaan. Ja ne värit! Ero teollisesti värjättyihin lankoihin on selvä. Värit ovat eläviä ja luonnonläheisiä olematta kuitenkaan tylsiä (paitsi ehkä männynkävynruskea), ja niitä on helppo yhdistellä toisiinsa. Kun metodina on keittovärjäys ja tavoitteena joku väri, ei projektista tarvitse ottaa stressiä. Kyyppivärjäys esim. indigolla on sitten ihan oma lukunsa, tai jos halutaan saada aikaiseksi tietynlainen väri. Olen jopa miettinyt sitä, pitäisikö joskus värjätä vain yhdellä väriaineella ja tutkia, miten erilainen puretus ja liemessäoloaika vaikuttavat väriin. Värien kirjo on loputon!

Ja nyt, kun on erivärisiä kirjontalankoja, voisi kenties yrittää saada aikaiseksi sen kirjotun vyöpussukan. Mutta tekisikö jonkun esittävän kuvan vai geometrisen, kokonaan pinnan peittävän mallin? Sitä sopii miettiä. Lisäksi joskus olisi kiva olla aikaa kesälläkin sen verran, että ehtisi värjäillä. Olen yleensä joutunut värjäämään paniikissa syksyllä ennen kuin kasvit vetäytyvät talviunille. Värin irtoamisen kannalta kevät tai alkukesä olisi optimaalisempi, mutta ihan hyvää näinkin näyttää tulevan.