?

Log in

No account? Create an account

Iloinen 1920-luku

Olen jo aiemmin maininnut ainejärjestöni Patinan historiateemaisista bileistä, jotka ovat yleensä olleet menestys. Pari vuotta sitten (!) kirjoitin kukkamekosta, jonka ompelin lavatanssibileisiin. Lavatanssit ovat tänä vuonna 12.4. Yo-talolla Tampereella, ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, on tanssilava tänäkin vuonna ihan täynnä. Sekä uutta päällepantavaa pitäisi saada. Siitä lisää myöhemmin, sillä maaliskuun puolella saimme nauttia Iloisesta 20-luvusta.

Lavatanssibileet ovat konseptina jo vakiinnuttaneet paikkansa, mutta sen lisäksi järjestetään vuodessa toiset historiateemaiset juhlat. Ollessani itse bile- ja kulttuurivastaavana vuonna 2007 järjestimme ysäribileet (ei hitto että oli hauskaa!), sen jälkeen olemme saaneet nauttia kieltolakibileistä sekä kommunistisista nuorisofestareista. Olin vähän yllättynyt, että tänä vuonna 1920-lukuun päädyttiin jälleen, mutta toisaalta, kieltolakibileet olivat niin mahtavat että kai ne voi uudelleenkin järjestää. Pispalan haulitehdas on todella tunnelmallinen ja sopiva juhlatila.

Koska teemaa kierrätettiin, kierrätin minäkin mekkoni. Tein asun hyvin hutiloiden, joten siitä tuli liian lyhyt ja huonosti istuva. Uusintakierroksen korjaustenkin kanssa tuli sen verran kiire, etten ehtinyt kiinnittää mekon istuvuuteen juurikaan huomiota, helman sain sentään pidennettyä. Eikä 20-luvun mekossa rinnan istuvuus ole ehkä se keskeisin seikka: liian tiukka yläosa litisti rinnat sopivasti ja kaiken kruunasi läjä kaulakoruja ja huivi.





Etsin mekkoa varten inspiraatiota historiallisten pukujen harrastajien Raamatusta, Norah Waughnin teoksesta "The Cut of Women's Clothes 1600 - 1930". Nämä kaksi löytyivät osiosta "Construction of Twentieth-Century Dress", kuva 70. Tykästyin erityisesti epäsymmetriseen helmaan ja kukkaan lanteilla, varsinkin kun minulla oli iso musta ruusuhiuslenkki, jonka hiuslenkkiosa oli mennyt rikki. Kankaana käytin lilaa tekokuituista verhokangasta, jota oli jäänyt yli katossänkyni verhoista. Hetken miettimisen jälkeen minulle valkeni, miten epäsymmetrinen, valuva helma oli toteutettu, ja innostuin ideastani niin, että kaikki muu menikin sitten ihan pieleen.



Kaavaa saa vapaasti soveltaa, kunhan muistaa sovittaa sitä. Levennyskappaleen kohta kannattaa mallata erikseen, ja tietty helman pituus on yksilöllistä. Itse tajusin vasta sovitusvaiheessa, ettei ylälantioni ole puolen metrin levyinen, ja väljensin levennyskohtaa kunnon keskiaikailijan kikalla: neliön mallisella tilkulla, jonka ompelin salmiakkimaisesti kulmaan. Tähän tilkkuun kiinnitin myös kukkasen. Tämä se on luovaa se! Levennyskohtaa ei omaan mekkooni olisi kannattanut kiinnittää ylemmäs, sillä paikka oli hyvä, ylälantiolla, kuten mallikuvassani.

Kuten mainittu, yläosan istuvuus on surkea. Lisäksi kangas on omituisella tavalla kovaa: se ei tunnu päällä epämiellyttävältä, mutta se hiertää kaulaan ja kädenteihin punaiset jäljet, vaikkei olisi edes tiukka. Mutta tärkeintä on kenties se, että näyttää hyvältä. Eikä tarvinnut maksaa mitään, kun tarvikkeet löytyivät kotoa.

Kuvia oli, yllättävää kyllä, vaikea löytää. Vaikka niitä otettiin paljon, harvassa näkyy mekko kokonaan. Muistaakseni pyysin ystävääni ottamaan puvustani kunnon kuvan, mutta se kuva on hänen kamerassaan, josta en sitä nyt tähän hätään saa.



Tämä on kieltolakibileistä '09, jolloin helma oli siis lyhyempi mitä nyt, muttei sitä kovin hyvin näe. Rypytystä ja ruusua sen sijaan näkee vähän.



Tunnelmakuva tältä vuodelta.

On pakko toistaa itseään: olisiko joskus aikaa tehdä jotain kunnolla? Tuleeko vielä kolmas tilaisuus käyttää tätä klänningiä?

Lempihame

Onko sinulla lempivaatetta? Minulla on.

En muista tarkalleen, koska olen sen ostanut, mutta veikkaisin abisyksyäni 2005. Löysin hameen Lahden H&M:sta, mutta en muista rakastuneeni siihen ensi silmäyksellä. Tykkäsin siitä kyllä, ja päätin ostaa sen, vaikka se oli kokoa 46. Voihan siitä napata vähän sivusta pois, ja muistaakseni hame oli vielä 70% alennuksessa, tai ainakin puoleen hintaan, ja ainoa laatuaan.

Hameessa on mustalla pohjalla värikkäitä kukkia. Kangas on 60% puuvillaa ja 40% polyesteria, musta vuori on kokonaan polyesteria. Kaava on kaksiosainen, siinä on vyötärökaarrokekappale sekä helma. Sivussa on vetoketju ja nappi. Lempivaate hameesta tuli vähitellen, kun huomasin, miten hyvin se sopii vartalolleni, kaikenlaisten yläosien, sukkahousujen ja kenkien kanssa sekä talvella että kesällä. Hame on kerännyt myös paljon kehuja, joten en ole mielipiteineni yksin. Samanlaista hametta ei ole vielä vastaan kävellyt, tosin huomasin viime syksynä Tampereen UFF:ssa samasta kankaasta tehdyn jakun. Siinä oli tosin koko ihan pielessä ja hinta aika korkea.

Kuvien etsiminen osoittautui sekä helpoksi että vaikeaksi. Hame on minulla päällä melkein aina, mutta suurin osa koneeltani löytyvistä kuvista on itseni ottamia, enkä juuri koskaan näy niissä. Silloinkin kun näyn, saatan istua niin ettei hame näy. Joitain esimerkkejä kuitenkin bongasin:



Ainejärjestöni Tommy Tabermann -runonlausuntabileistä syksyltä 2007.



Keväällä 2008 vihreän villapaidan kanssa...



...ja sinisen.



Ropeconissa 2007...



...ja 2009, yhdistettynä kolmikolkkahattuun.

Hameeni on käynyt myös ulkomailla:



Venetsiassa keväällä 2007



Prahassa syksyllä 2007



Lontossa keväällä 2008 (kuvassa myös tekemäni vihreä takki)



Roomassa syksyllä 2008



Milanossa keväällä 2010 (kuvassa myös Nanson Lempivaate)

Miksi hameesta bloggaaminen on nyt tullut ajankohtaiseksi? Koska se alkaa kuuden yhteisen vuoden jälkeen hajota. Kukkakuosi on kudottu, ja hameessa on pitkiä lankajuoksuja, jotka tarttuvat helposti kiinni. Vuosien aikana lankoja on irronnut kankaasta jo aika paljon, ja joissain kohdissa kangas on jo lähes purkaantunut. Yritän korjata sitä parhaani mukaan ja leikellä hapsottavia langanpätkiä pois, mutta se on vain ensiapua. Voi hyvin olla, että lempihameeni tie päättyy muutaman vuoden päästä. En ole viime aikoina pitänyt sitä niin paljon kuin aiemmin, koska se näyttää epäsiistiltä.

Ja koska tämä on käsityö- eikä muotiblogi, on hameen kaava edelleen käyttökelpoinen, vaikka itse hame ei olisi. Kaavan saa helposti piirrettyä myös ehjästä hameesta, ja tätä kaavaa käytin jo keväällä 2006 hameeseen, josta minulla ei ole kuvaa. Keväällä 2008 tein hamekaavalla ylioppilaspukuni hameen sinisestä silkistä, myös yläosan kaava on ollut hyvin monikäyttöinen:



Minunkin on pikkuhiljaa alettava totuttautua elämään ilman lempihamettani. Olen yrittänyt päästä eroon myös mustista ja tummista vaatteistani, joten Lempihame 2.0. tein tammikuun alussa ruskeasävyisestä vanhasta kukkaverhosta. Siinä ei ole kiinteää alushametta, ainoastaan kaarroke on vuoritettu.



Toivottavasti tämä pystyy paikkaamaan edeltäjäänsä. Toistaiseksi näyttää hyvältä, ongelmia tuottavat lähinnä tummat yläosat, joita kaappini pursuaa edelleen. Mutta se ei ole tämän hameen vika.

Paketti Ruotsista

Koska Neulakossa kerrottiin, että Medeltidsmodella on 10% ale vielä tammikuun loppuun, piti minunkin päästä osingoille. Olen jo pidempään haaveillut toisesta etunyöritettävästä mekosta, ja sitä varten tilasin 3 metriä tätä. Kuvan väri on jostain syystä tosi omituinen, ja pelkäsinkin vähän, mitä sieltä tulee, mutta luotin kuitenkin kuvaukseen siitä, että vastaavan värin saisi kasveillakin aikaiseksi. Todellisuudessa kangas on enemmänkin sammaleen- kuin kirkkaanvihreä.



Olin positiivisesti yllättynyt, kun Medeltidsmodelta sai vielä Textiles and clothingia, sillä olen kuullut sen myyneen loppuun. Hintakaan ei ollut paha, 220 SEK, eli noin 25 e. Hurusom man sig kläddeä selailin jo Visbyssä, mutta siellä piti muutenkin miettiä, mitä on varaa ostaa. Samalla reissulla selailin myös En sås av ringa värdeä, joka näytti todella mielenkiintoiselta ja nyt tarkemmalla luvulla onkin sellainen. Suurin osa resepteistä on erilaisia kastikkeita, jonkin verran kokataan myös kanaa. Mutta ehdottoman mielenkiintoinen ja plussaa alkuperäisreseptien translitteroinnista ja lähdekritiikistä. Sekä siitä, että noita on kokattu Pohjolassa! Monella on myös keski- tai eteläeurooppalainen vastineensa, mikä tukee mielikuvaa siitä, etteivät pohjoismaat olleet niin takapajuloita kuin yleensä annetaan ymmärtää. Vaikutteet kulkivat yllättävän nopeasti etenkin yläluokan parissa, kansan hommista on tässäkin tapauksessa vaikea sanoa mitään.

Ompeluhommiin pääsen varmaan vasta ensi viikolla, kun poikaystävä lähtee taas kevääksi Roomaan. Tässä muitakin projekteja, joita pitäisi keväällä tehdä. Tammikuun Kaamoksen karkoitukseen en pääse, mutta huhtikuussa järjestetään kevään toinen juhla. Sinne ehkä siis jotain valmista!

Tarkoituksena on saada valmiiksi keskiaikapuolella

· uusi tukeva alusmekko, joka on ollut jo pidempään leikattuna
· korjaukset rikkoontuneeseen alusmekkoon
· uusi etunyöritettävä
· kasvivärjätyillä langoilla kirjottu pussukka
· sipulivärjätyt sukat, palat valmiina, ompelu puuttuu
· uusia lautanauhoja

Ja normaalissa elämässä

· sininen villapaita, jonka takakappale on jo valmis
· 50-luvun kanervavärjätyn villapaidan kokoaminen, palat ovat olleet valmiina viime kesästä asti

Että näitä sitten vaan!

Torielämää

Vietin siis ennen joulua neljä päivää Tampereen joulutorilla myyden erinäköisiä käsitöitä. Kokemus oli mielenkiintoinen, mutta erinäisistä syistä en varmaankaan palaa sinne ensi vuonna.

Tykkään tehdä käsitöitä ja myös myyn niitä mielelläni. Tykkään torikaupasta, lukioaikana olin vapputorilla myymässä metrilakua ja yhdet kesätyörahat tienasin mansikanmyynnistä. Pidän ajatuksesta, että käsityöläinen myy itse tuotteensa: hän tietää niistä luonnollisesti eniten, tuotetta arvostaa enemmän kun tietää sen tekijän ja tarinan ja etenkin suurempia ostoksia tehdessä hinnoittelu on joustavaa. Myös tilaustöitä voi ottaa vastaan, vaikken toistaiseksi olekaan kuullut mitään siitä naisesta, joka halusi neulakinnaspipon. Jos kelit jatkuvat kylminä, ehkä hän sen ennen pitkää muistaa :D

Päätuotteenani kauppasin joulupehmoja, joita jouduin ensimmäisinä iltoina tekemään jopa lisää. Lisäsin näistä uusista kuvat Picasaan vasta nyt, ja osa myytiin melkein heti. Pehmojen tuottoon olin oikein tyytyväinen, vaikka kaikki eivät niiden ideaa ymmärtäneet. Yksi olisi halunnut ostaa pehmon ilman tonttulakkia, muttei suostunut maksamaan siitä pyytämääni hintaa, kun siihen hintaanhan sisältyi se tonttulakki (kyllä siihen hintaan sisältyi muutama euro työajasta, jonka käytin lakin päähänompeluun ja käyttäisin sen ratkomiseen). Muutama kysyi suoraan, miksi minä näitä teen. Samasta syystä kuin viereisissä kojuissa tehtiin kransseja ja piparkakkutaloja! Jouluiloa! Mieltä kuitenkin lämmittivät kaikki "oi kun ne on söpöjä" -kommentit ja muutamat asiakkaat, jotka pitkään valitsivat mieluista ja päätyivät lopulta ostamaan useamman.

Perinneosaston menekkiin en kuitenkaan ollut tyytyväinen. Olin suunnitellut nuo avaimenperät kivoiksi pieniksi lahjoiksi, joita voisi ostaa useamman ja jakaa ystävilleen kotimaista käsityöperinnettä. Möin muistaakseni yhden. Muillakin nauhatuotteilla oli tosi huono menekki. Neulakintaita myin yhden parin, tutulle tosin mutta kuitenkin. Jos olisin ollut myymässä sisätiloissa ja voinut tehdä joko kinnasta tai nauhaa samalla kun myyn, olisi moni luultavasti kiinnostunut nähdessään, miten tuotteita valmistetaan. Museossa olen myös huomannut sen, että käsitöitä tekevää ihmistä on helpompi lähestyä kuin sellaista, joka vain seisoo ja ihmettelee.

Torimyynnin yllättäjäksi nousi tuote, joka ei ollut edes myynnissä. Olin vuorannut myyntipöydän lampaantaljoilla, koska ajattelin, että valkoinen, lumimainen talja olisi sopivan talvinen tausta pehmoilleni. Moni tuli näpräämään taljoja ja kysyi innoissaan niiden hintaa. Onneksi jo ensimmäisenä päivänä opin, missä joulutorilla myydään taljoja, ja ohjasin kysyjät sinne. Eräs nainen kysyi pehmoja osoittaen, ovatko nuo vain koristeita. Mitäpä siihen vastaisi? Kyllä ne ovat koristeita, mutta taljat eivät ole myynnissä.

Hinnoittelu oli myös ongelmallista, vaikka taljojani en mistään hinnasta myy, kun olen niin hyvät ja pehmeät löytänyt. Ensimmäisinä päivinä en laittanut hintalappuja ollenkaan, lopussa kokeilin niitä. Myyntiin sillä ei tuntunut olevan vaikutusta, eniten tavaraa myin ensimmäisenä päivänä. Hintalappujen mukaan isot pehmot maksoivat 12 e, pienet 8 e, pirtanauha-avaimenperät 5 e, kirjanmerkit 7 e, kaulanauhat 15 e, neulakintaat 30 e. Nuo ovat aikalailla myös toteutuneet hinnat, vaikka joitain keskikokoisia pehmoja myin kympillä ja useampaa ostettaessa voitiin hintoja pyöristellä. Viimeisenä iltana myin pieniä pehmoja vitosella. Oman työnsä hinnoittelu on aina niin vaikeaa: kehtaako omasta työstä pyytää, kun tietää, miten se on tehty? Vai pitäisikö juuri siksi pyytää, että tietää, montako iltaa on tullut nysvättyä? Entä jos on ihan tyytyväinen pieneenkin voittoon ja siihen, että saa tuotoksiaan myytyä? Nuo hinnat tuntuivat kuitenkin olevan hyviä, ainakaan niistä ei purnattu. Muutama ihmetteli, miten voin myydä neulakintaita noin halvalla, mutta käsittääkseni tuo on ihan käypä hinta markkinoilla ja elävöittäjien keskuudessa.

Vaikka kaupankäynnistä jäinkin plussan puolelle, en kuitenkaan niin paljon, että jaksaisin ensi vuonna seistä neljä päivää pakkasessa. Lauhimmillaan pakkasta oli nelisen astetta ja kireimmillään kuusitoista, mutta se seisominen on siinä kaikkein pahinta. Ei voi tehdä mitään, ei voi lähteä kauas pöydästä. Avokki tuli välillä tauottamaan, jotta pääsin vessaan, syömään tai lämmittelemään, mutta tunteja kertyi silti aika monta. Järjestäjästä minulla ei ole valitettavaa, hommat hoituivat heidän puoleltaan oikein hyvin. Hieman närää herätti tosin pelkän myyntipöydän korkea hinta, 30 e / pvä. Suurin osa pöydistä oli ainakin nuo neljä päivää tyhjillään. Halvempi hinta olisi luultavasti houkutellut paikalle enemmän käsityöläisiä ja tuonut vähän vaihtuvuuttakin. Myyntikopin vuokraaminen taas on hankalaa, kallista ja soveltuu lähinnä yrityksille. Moni jututtamani koppimyyjä tosin mietti, tuleeko ensi vuonna uudestaan, sillä kauppa kävi huonommin kuin aikaisemmin, vaikka torialue oli laajentunut ja markkinointi loistavaa. Joulutorilla käy todella paljon väkeä, mutta harva heistä on ostamassa. Moni vain kävelee torin läpi, mikä on keskeisen sijainnin haitta ja etu.

Ensi vuonna menen mieluusti myymään jonnekin sisätiloissa oleville joulumarkkinoille, en joulutorille. Käyn myös mielelläni kauppaa sähköpostitse!



Päällä kaikki villamekot, tunikat, pari aluspaitaa, villasukkahousut, vaihteleva määrä villasukkia, verkkarit, hartiahuppu, huivi, pipo, sormikkaat ja itsetehdyt neulakintaat. Lettieni aitous kyseealaistettiin pariin otteeseen, mutta kyllä ne ihan omat ovat. Takana näkyvästä ravintolateltasta sai oikeaa riisipuuroa ja rusinasoppaa neljällä eurolla!

Huomenna torille!

Vielä lisää pehmoja:



Täytyy sanoa, että jännittää ihan pirusti, sekä myytävien puolesta että itseni. Ostaako näitä (+pirtanauhoja, neulakintaita, joulusäkkejä yms.) kukaan? Myynkö kaiken ekana päivänä? Muuten ei olisi hätää, mutta järjestäjille joutuu maksamaan sakkoja niistä päivistä jotka on varannut eikä ole myymässä. Eli illoista saattaa tulla kiireisiä. Lehdissä on jo valmiiksi ollut juttuja, että tavaraa on mennyt enemmän kuin myyjät ovat osanneet varautua. Osa myyjistä tulee kauempaakin, jopa Saksasta asti.

Toiseksi mietin loppuviikon säätä. Miten ihmeessä siellä tarkenee? Syksyllä tätä suunnitellessani mietin suurimman uhan olevan räntä, joka kastelisi pehmoni. Pakkasta en uskonut tulevan näin paljon. Mutta toisin kävi! No, kunnon keskiaikaharrastaja omistaa paljon villaa. Eiköhän useampi mekkokerros, pitkät sukat, viitta, hartiahuppu, taljat ja huovat pidä kylmän loitolla.

Nähdään siis Tampereen joulutorilla loppuviikon ajan, kymmenestä seitsemään!

Nyt niitä saa!



Eli joulupehmoja! Seuraavan viikon vietän harrastelijakäsityöläisen elämää, sillä näitä on myynnissä Tampereen joulutorilla 16.-19.12.! Itse joulutori kestää pidempään, mutta otin myyntipöydän vain tuoksi ajaksi. Tarjolla on siis pehmoja, aiemmin esiteltyjä pirtanauhatuotteita, joululahjasäkkejä, neulakintaita ja sukanparsintaa. Tuo vaikka rikkinäiset sukkasi korjattavaksi! Tuotteiden hinnoittelu on vielä avoin, sillä omastaan ei kehtaa kauheasti pyytää muttei näistä nyt ihan pilkkahintaan kannata luopua. Hienosti sanottuna käytän siis toistaiseksi joustavaa hinnoittelua, mutta kaipa joulutorilla noihin pitää joku hintalappu läiskäistä.

Tarkempia kuvia uusista pehmoista löytyy galleriasta, ja lisätietoja saa kysymällä. Koristeet ovat kierrätyspehmoleluista valmistettuja, myös suurin osa koristeista on ostettu kirpputorilta.

Jälkivärejä ja käsityömessut

Syksyn värjäysreissulla jätin vyyhdillisen lankaa kumpaankin sipuliliemeen, sillä liemet näyttivät vielä värikkäiltä ja lankaakin vielä oli. Pari viikkoa sitten kävin hakemassa vyyhdit pois ennen kuin pakkanen pääsee tekemään tuhojaan. Mökin leikkimökissä minua odotti yllätys: ämpärit olivat vierekkäin oven edessä, toinen oli pohjaan asti jäässä, toisessa ei ollut edes riitettä. Omituista! Tämä muutti kuitenkin suunnitelmia sen verran, että langat piti tuoda ämpärissä kotiin, jotta vihreää vyyhtiä sai huljuteltua lämpimässä vedessä. Se kun oli jäätynyt ihan kokonaan.

Huolellisen huuhtelun jälkeen kuivattelin lankoja taas pari päivää, ja tältä ne nyt näyttävät:



Molemmat värit ovat haaleampia kuin päävärjäyksessä, mikä nyt oli odotettavissa. Punasipulilanka on jotenkin läpikuultavan vihreä ja keltasipulilanka on enemmänkin keltainen kuin oranssi. Tuo sävy on aika lähellä keltaista seiskaveikkaa, jonka valmistus on nyt lopetettu. Ainakaan minä en enää löydä sitä mistään. Teen sitten jatkossa itse, jos vielä tulee tarve! Pikkuveljen synttärilahjasukissa joutui käyttämään vähän mielikuvitustaan, jotta keltaisen sai riittämään.

Käsityömessuilla piipahdin myös viime viikolla. Tuntuu jotenkin etuoikeutetulla, että Suomen suurimmat kädentaitomessut järjestetään nykyisessä kotikaupungissani ja sinne pääsee bussia vaihtamalla melkein kotioveltani. Näytteilleasettajat tuntuivat olevan samoja kuin viime vuonna, yhtä lukuunottamatta. Ostin viime vuonna messuilta alunaa, kyseisellä myyjällä oli tarjolla myös kokenillia, krappia, verihelttaseitikkejä ja muita harvinaisempia väriaineita. En kuitenkaan löytänyt yhtään kasvivärjäystarvikkeiden myyjää, vaikka viime vuonna niitä oli mielestäni parikin. Onneksi kemikaaleja saa apteekistakin, eivätkä luonnosta väriaineet lopu. Tuntuu jopa, että värjätessä tulee runsaudenpula: kun kaikkea on mahdollista kokeilla, tulee jämähdettyä niihin, mitä jo osaa. Yhden kasvivärjäyskirjan ostin uusia inspiraatioita varten.

Messujen perusteella jokaisen on mahdollista löytää kädentaidoista omansa. Harrastuskenttä on kohtuullisen laaja, vaikka itse juoksenkin lähinnä lankojen ja lampaanvillan perässä. Tarjolla on helmitöitä, skräppäystä, puutöitä, metallitöitä, nukkekoteja ja huovutusta, vaikka se muoti kuulemma meni jo. Huovutusvillaa löytyi monestakin kojusta monessa eri värissä. Hankalinta oli metsästää värjäämätöntä villaa kehräämistä varten, mutta sitäkin aina välillä löytää. Langoissa on vähän samaa ongelmaa: värjäämätöntä, kotimaista lampaanvillaa sai hakea, mutta parista kojusta sitäkin löytyi. Ei ollut hinnalla pilattua, valkoinen kampalanka alle 60 e /kg, mutta Pirtin kehräämön kojun löydyttyä rahani olivat jo huvenneet ja ostoskassi painoi liikaa, jotta olisin ostanut langat uutta villatakkia varten. Onneksi noilla näyttäisi olevan postimyyntiä ja Taito Shopista saa Virtain villaa.

Lankatrendinä näyttäisi edelleenkin olevan värikäs efektilanka, josta saa nopeasti hauskannäköistä. Monia lankoja myytiin nimekkeellä "hand dyed effect", jolle hymistelin kuvitteelliseen partaani. Miksi ostaa valmista efektilankaa, kun sen efektin voi tehdä itsekin? Itse en ole käsitöissäni lähtenyt ns. Anu Harkki -linjalle, jonka mukaan käsitöiden pitäisi valmistua mahdollisimman helposti, nopeasti ja vaivattomasti. Mitä hauskaa siinä sitten on? Tykkään neuloa palmikoita ja kirjoneuleita ja nähdä vaivaa sen eteen, mitä teen, joskus hermostumiseen asti. Tällä tyylillä moni työ jää myös kesken tai langoiksi ja kankaaksi odottamaan, kunnes on aikaa tehdä kunnolla. Kukin tyylillään.

Mutta ne valmiit käsityöpaketit! Ryijypaketteja, kirjontapaketteja sekä tyynyihin, pöytäliinoihin että huoneentauluihin, perinnelapaspaketit... Olisin ostanut jos olisin osannut päättää. Maakuntalapaset ovat ihania, ja melkein ostin tarvikepaketin ruskeisiin Pirkanmaan lapasiin. Mutku oikeesti oon Lahest, eikä sieltä päin ole tarvikepakettia! Jugendruusupöytäliinan pellavaisen pohjan ostin jo viime vuonna, mutta väreistä ei ole vielä päästy yhteisymmärrykseen. Villakirjottuja tyynyjä olen jo pidempään halunnut tehdä, ja löysinkin myyjän, jolla oli valmiita paketteja, joihin kuului langat ja pohjavillakangas, johon kuvio oli painettu. Kuviomallit oli otettu vanhoista rekipeitteistä. Nettisivuja en tähän hätään löytänyt, eikä heillä kuulemma ole postimyyntiä. Enkä osannut päättää, minkä mallin otan! Ensi vuonna pitää varmaan ottaa tuo miehenpuolikas mukaan, niin voidaan yhdessä päättää, millaisia tyynyjä meidän sohvalle aletaan tehdä.

Heijastinlankaa löysin lisää ainoastaan Pirkanmaan kotityöltä. Muillakin näytteilleasettajilla kuulemma oli sitä liikkeessään, muttei messuilla mukana. Mikä heijastinbuumi tämä muka on? Sain kuitenkin illalla heijastinpitsini valmiiksi, ja ehkä kohta ehdin sen kuvatakin.

Tip tap - Joululahjoja!

Koska ainakin kaupallinen joulu on taas, olen minäkin valmistanut kaikennäköistä joulumyyntiin. Olen hakenut pöytäpaikkaa Tampereen joulutorilta, ilmoittautuminen päättyy joulukuun alussa ja sen jälkeen saan tietää, pääsenkö mukaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Haluan kuitenkin esitellä osan tuotteistani myös täällä, sillä laitan mieluusti noita postiin tai toimitan tamperelaisille henkilökohtaisesti. Kaikki yhteydenotot jenni.lares(laita tähän ät)uta.fi! Lisäilen pikkuhiljaa uusia tuotteita sekä tänne blogiin että galleriaan, ja jos sinulla on tosi hyvä idea pienestä lahjasta, toteutan sen mielelläni.

Pirtanauhatuotteet

Innostuin viime vuonna kutomaan pirtanauhoja, mutta käyttöä niille oli vaikeampi keksiä. Vihdoin se valkeni: avainnauhoja!



Nauhojen pituus on noin 45 cm, mikä on osoittautunut varsin toimivaksi omassa työkäytössäni. Materiaali on villaa, mutta tulossa on myös puuvillaisia nauhoja. Normaalin työpäivän aikana villainen ei ole kuitenkaan omaa niskaani hiertänyt. Malleja on monia erilaisia, ja lisää on vielä tulossa!

Lukkoja on kahdenlaisia, sirompia ja tukevampia, nauhan leveydestä riippuen. Molemmissa kuvissa näkyy alavasemmalla myös niskassa oleva turvanaru: avainnauhan päät on käännetty ja niitä yhdistää pätkä villalankaa, joka katkeaa kuristumisvaaran uhatessa. Normikäytössä naru kyllä kestää.





Pirtanauhaa on saatavana myös avaimenperänä:



Eri malleja, pituuksia ja huolitteluja! Todennäköisyys sille, että kaverilla on samanlainen, on aika pieni.

Leveämmät nauhat sopivat myös kirjanmerkeiksi:



Lisäksi saatavilla on kännykälle kaulapusseja. Materiaali näissäkin on villaa ja niskassa on turvanaru. Pussiosa on tehty neulakinnastekniikalla. Nauhoja on erilaisia, ja myös pussiosan koko ja väri vaihtelee.




***

Joulupehmot

Idea joulupehmoista syntyi jouluna 2008 Uppsalassa. Näin paikallisilla markkinoilla tämän ja ihastuin täysin:



Kojussa oli myynnissä muitakin vanhoista leluista tehtyjä joulukoristeita, ja pohdin pitkään, minkä niistä ostaisin. Joulunorsu kuitenkin voitti. Tarjolla oli myös tonttulakkisia dinosauruksia ja muuta villiä. Samantien syntyi idea, että näitä voisi tehdä itsekin. Minua on aina säälittänyt kirpputorien pienet pehmolelut, joille on vaikea keksiä käyttöä. Haluavatko lapset pieniä nalleja tai delfiinejä, joita saa uusinakin naurettavan halvalla ja usein ostosten kylkiäisinä? Jos nämä lelut saavat uuden elämän ja ilahduttavat jotakuta edes kerran vuodessa, hyvä niin.











Nämä pehmot ovat jo kotinsa löytäneet, mutta uusia tulee, kunhan saan kuvat kamerasta. Koristeet on ommeltu käsin tai liimattu, mutta lasten leikkeihin näitä ei enää ole tarkoitettu, vaikka koristeet ovat tiukasti kiinni. Suurin osa koristeluun käytetyistä tavaroista on kierrätetty, kuten pehmolelutkin. Tarvikkeita olen haalinut sekä kirpputoreilta että kotoani, jotain olen joutunut ostamaan uutena.

Kohta se eka adventtikin on, ja sitten saa oikeasti alkaa odottaa joulua! Mutta kyllä näitä näpertäessä alkaa jo tehdä mieli glögiä ja piparia. Olo on kuin tontulla Uppsalassa vuonna 2008:



Ja jos liikaa alkaa tontututtaa, voisin jättää yliopiston ja aloittaa tonttuopinnot.
Illalla kokeilen, miltä tämä malli näyttäisi heijastinlangasta virkattuna: Reunapitsi 1900-luvun alusta. Olen kyllästynyt heijastimien katkeileviin naruihin, kun ne jäävät kiinni ties minne, ja tavallinen heijastinnauha näyttää pöhköltä villakangastakissa. Toivottavasti heijastava pitsinauha on toimiva ratkaisu! Heijastinlankaa ostin jo viime talvena, kun kokeilin Suuren käsityölehden pöllöohjetta, joka on julkaistu numerossa 9/2009. Heijastinlangan ostin Käsityö&Sisustus Merlettosta Koskikeskuksen yläkerrasta.



Pöllöstä on tosiaan kiinnityslanka irronnut, eikä se kyllä muutenkaan ole niin iso, että yksinään riittäisi. Parempihan se, että heijastimia on useampi.

Ja muistatte lisäksi viikonloppuna käsityömessut Tampereella! Itse suuntaan sinne jo perjantaina, kun viikonloppuna pitää olla töissä.

P.S. Jottei totuus unohtuisi (eikä linkki katoaisi), virkkauksen makuun päästyään voi tehdä vaikka suuren tahi pienen muinaisen.

Hiirentaljoja ja takomista!

Yritin löytää Livejournalista paikkaa, johon olisi voinut kerätä blogilinkkejä, mutta sellaista ei täällä taida olla. Seuraan aktiivisesti joitakin käsityöblogeja, ja koska omaan blogiini on muutamista niistä linkki, haluaisin tehdä vastapalveluksen ja mainostaa mielenkiintoisia blogeja. No, näköjään pysyvä linkkilista ei nyt onnistu, joten täytyy tyytyä linkittämään näihin päivityksiin.

Pari päivää sitten onnistuin löytämään uuden blogin, jonka olen nyt jo ehtinyt lukea pariin kertaan läpi. Kyseinen blogi on Nana Åstenin Kiertelevä kettu, jonka kautta päädyin myös hänen virallisille kotisivuilleen ja toiseen blogiinsa. Tunnen Nanan ulkonäöltä ja olen jotain hänen kanssaan jutellutkin, Suomen elävöittäjä/larppaajapiirien pienuus tuskin ketään yllättää. Mutta siitä yllätyin, miten ennakkoluulottomasti, rohkeasti ja taitavasti hän käsittelee eri materiaaleja. Ja lisäksi soittaa ja laulaa!

Ehdottomat suosikkini ovat nämä nukkekodin hiirentaljat. Kuka keksii jotain tuollaista? Hiirentaljat ja -nahat voi myös käyttää pieniin muinaisiin. Turun keskiaikamarkkinoilla Nanan opiskelutoveri Tiina myi suolikondomeja, mutta vahingoista ei kuulemma oteta vastuuta. Mistä tällaisia ajatuksia tulee? Mynämäeltä ilmeisesti, myös jatkossakin!

Nahkatöistä onkin kepeä aasinsilta kaimani, Jenni Sahramaan, blogiin, jossa viimeisimpänä hän esittelee takomiaan nahkatyökaluja. Projektin syy on varmasti ollut hyvin käytännöllinen, tuskinpa nahkatyökaluja saa kovin helposti tai halvalla, mutta ajatus on silti kiehtova. Tehdä itse omat työkalunsa! Jennin blogi on monipuolisuudessaan ihana, hän takoo, parkitsee, ompelee, kehrää, neuloo molemmilla tavoilla ja kirjoittaa arkeologian graduaan. Käytännön työn lisäksi blogi esittelee tutkimustietoa tulkintojen takana, ja kaikkea muuta jännää.

Mitä muita käsityöblogeja seuraan?

Neulakko, keskittyy historiallisiin tekstiilitöihin kokemuksen syvällä rintaäänellä, ja lopputulos on yleensä jotain uskomattoman hienoa.

Pistoksissa, joka päivittyy harvoin, mutta jonka huolellisista dokumentoinneista on iloa pitkäksi aikaa, esimerkkinä Pyhän Birgitan myssy.

Brigidan kaaoksenhallintaa, paljon kokemusta kasvivärjäyksestä. Myös neulakintaista, lautanauhoista ja ompelutöistä.

Hibernaatiopesäke, värjäilyjä, neulakinnasta, lautanauhaa, markkinahumua, kaikkea sitä, mitä kunnon käsityöläiselävöittäjä tekee!

Medieval Silkwork, kirjontaa ja ryppyhuntuja! Myös paljon hyviä kuvia oikeista keskiaikakäsitöistä.

Suurin osa seuraamistani blogeista on suomenkielisiä, vaikkakin monet kirjoittavat myös englanniksi. Minusta on ihan uskomattoman hienoa, että historiallisten käsitöiden harrastaminen on Suomessakin niin pitkällä, että hyvätasoisia kirjoittajia ja tekijöitä löytyy. Toivoisin, että tilanne myös pysyy tällaisena, eivätkä kirjoittajat vaihda kokonaan englanniksi, vaikka ulkomaalaisia lukijoitakin löytyisi. Suomalaista käsityöharrastusta edistää juuri se, että materiaalia löytyy myös suomeksi, vaikka englantiakin osataan nykyään hyvin. Jos jaksaa kirjoittaa molemmilla kielillä, hyvä niin, mutta oma blogini pysyy suomenkielisenä ihan käytännön syistä, kielen vaihtaminen vähentäisi päivitystahtia entisestään.

Ensi viikolla tulee myyntiin kotimaisia, käsintehtyjä joululahjoja! Kun saan tuotteet kuvattua ja nettiin, saan vihdoin täytettyä myös myyjähakemuksen Tampereen joulutorille. Aikaa on joulukuun alkuun asti.